maanantai 23. kesäkuuta 2014

Perjantai 20.6.14 Juhannusaatto Brohlissa

Lisään tähän kuvia myöhemmin...

Juhannusaattona lähdimme kymmenen maissa ajelemaan eteenpäin Mondorfista pilviseen ja pohjoistuuliseen keliin. Purjehdimme 5 kilometrin päästä Kennedy-sillan ali. Olimme eilen Bonnissa käydessämme kävelleet sitä jonkin matkaa ja ajelleet bussilla mennen tullen. Parin tunnin ajon jälkeen alkoivat maisemat muuttua. Vuoret näyttivät nousevan jo melkein joen penkalta, kun aiemmin ne olivat näkyneet vain tosi kaukaisina. Rannoilla oli viehättäviä pikkukaupunkeja ja korkealla kallioilla linnoja. Juhannusaatoksi ilma oli kait normaali: pipo päässä, takki päällä ja aurinko välillä poltti naamaa…
Jossain vaiheessa päivää pääsin minäkin ohjastamaan venettä ja Kapu sai pakollisen lepotauon.  Yritämme edetä sellaisella linjalla, että vettä olisi kölin alla kolmisen metriä. Joskus rannan lähellä on 5 metriä vettä, joskus melkein keskellä virtaa on vain se 3 metriä. Vaikka silmä tarkkana seurasin kaiun antamia lukemia, niin yhtäkkiä jysähti. Emme ajaneet kiville, vaan köli otti pohjaan, kun syvyys yhtäkkiä olikin alta 2 metriä. Käänsin pelästyneenä veneen keskemmälle virtaa ja vielä toinen pieni jysähdys ja sitten oli taas vettä tarpeeksi kölinkin alla. Ilmeisesti moisesta ei ole pahempaa seurausta, vaan kyllähän se pakottaa olemaan entistä huolellisempi, eikä ajolinjaa uskalla enää laskea yhtään alle kolmen metrin. 

Saavuimme neljän maissa Brohlin venesatamaan, joka oli taas semmoinen penkalla joesta erotettu lahti. Löysimme vapaan paikan ja kiinnityimme ilman apua, kun ketään ei laiturilla näkynyt. Mistral-veneestä tuli kuitenkin pian mies, joka kirjoitti meidät sisään, otti maksun ja esitteli paikat. Kapu tankkasi veneeseen molemmat varakanisterilliset, sillä lähistöllä oli Shellin huoltoasema, josta saisimme varapänikät taas täytettyä. Kun oli syöty ja tiskattu, lähti Kapu etsimään satamasta roskista. Olin juuri laittamassa kuivaamiani astioita kaappiin, kun kuului karmea ryminä. Rynnistin ulos ja löysin Kapun istumasta laiturin reunalla poski veressä. Hänen tossunsa leppäkerttukoriste oli tarttunut kannella olevan puoshaan kiinnitysnaruun ja hän oli kellahtanut partaan yli laiturille. Onneksi ei veteen, sillä silloin hän olisi lyönyt päänsä ja … Nyt poski sai laituri-ihottumaa, jalkoihin tuli mustelmia ja oikea olkapää on hieman kipeä ja liikerajoitteinen.



 Illemmalla lähdimme kyläkierrokselle: alitimme radan, kävelimme muutaman kadunvälin vuorelle päin, katsastimme hautausmaan, kuvasin kirkon, ihmettelimme junia ja palasimme takaisin veneelle. Vielä suihkuun, joka oli maksettu etukäteen ja jonka vesi haisi aluksi rikille ja sitten juhannusaatto olikin vietetty.


Ei kommentteja: