Lähdimme matkaan sateen uhkasta huolimatta vasta ennen
puoltapäivää. Vajaan tunnin ajon jälkeen olimme Gossmansdorfin sululla (km
269). Vajaan kolmen ja puolen metrin nousu sujui mukavasti yksin. Vettä satoi
melkein koko ajan, ja olimmekin laittaneet kuttaperkkavaatteet jo heti lähdön
jälkeen päällemme. Seuraavalla sululla, Markbreit (km 276), saimme seuraksemme
teräsveneen, jossa oli masto kannella ja 4 henkeä kyydissä.
Pian sulun jälkeen näimme kaupungin kohdalla laiturin ja
melkein rannassa huoltoaseman. Sade oli hellittänyt hetkeksi, joten otimme
Markbreitin kaupungin laituriin kiinni ja Kapu lähti täyttämään kahta
dieselkanisteria. Viehättävän näköinen kaupunki tämäkin, vaan emme jääneet
sinne sen pitemmäksi aikaa.
Jatkoimme matkaa viiniviljelysten reunustamaa jokea Kitzingen
sululle (km 284). Vettä satoi ja yritimme rantautua Kitzingen kaupunkiin ja
venesatamaan, mutta kummassakaan paikassa ei taas vesi riittänyt meille.
Matka jatkui muutamia kilometrejä, kunnes pääsimme
Mainstockheimin venekerhon satamaan. Satamakapteeni auttoi meitä kiinnittymään,
vaan kun kanssamme suluttautunut teräsvene saapui muutaman minuutin kuluttua
paikalle, jouduimme vaihtamaan paikkaa. Teräsvene jäi 4 viikoksi laituriin, kun
väki meni kotiinsa. Veneen ”omistajapoika” kertoi vievänsä veneensä Bambergiin
talvehtimaan ja jatkavansa ensi kesänä Mustalle Merelle.
Ansbachin venekerhon klubitalo on entistetyssä
”lossituvassa” ja suihku- yms. tilat olivat ensiluokkaiset. Ohiajavat laivat
eivät aiheuttaneet häiritsevää aallokkoa, joten yö sujui rauhallisesti.
 |
| SeijMer Mainstockheimissa venekerhon rannassa |
Maanantaina satoi taas aamusta puolille päivin. Kun
uskoimme, ettei enää sataisi, lähdimme etsimään ruokakauppaa. Löysimme
konditorian, joka oli sulkeutunut tuntia aiemmin ja avautuisi seuraavana aamuna
6.30. Päiväpalaa menimme hakemaan löytämästämme Biergartenista, kun tuli nälkä.
Tarjolla oli Brötchen mit Bratwurst, jota Kapu ei halunnut. Kun kysyin
mahdollisuutta saada sämpylä juustolla ja kinkulla, kävi myyjäpoika kysymässä
luvan pomoltaan ja saikin sen. Siis Kapu söi juustosämpylän, minä sen kuivan
valkean leivän makkaran kera. No, hyvä viini täydensi aterian…
Ravintolasta saimme tietää, että tässä kaupungissa ei ole
supermarkettia, vaan lähin löytyy bussimatkan päästä Kitzingen kaupungista. Kun
pysäkillä seisoi bussi menossa oikeaan suuntaan, kiirehdimme siihen ja
matkustimme 4 kilometrin päähän Kitzingen raatihuoneelle. Kävimme parissa
kirkossa ja käveltyämme tarpeeksi kysyimme eräältä rouvalta, mistä löytäisimme
Norma-kaupan. Turkkia puhunut rouva ei ollut asiasta ihan varma, mutta hänen pikkupoikansa
johdatti meidät nopeasti oikeaan paikkaan. Ostokset tehtyämme olikin aika
palata Raatihuoneelle ja ajaa bussilla takaisin Mainstockheimiin. Illalla
kävimme suihkussa yhdellä 50-senttisellä molemmat ja nautimme leppeästä illasta
omalla terassillamme. Hyvä satama ja palvelu oli tässä marinassa.
 |
| Venekerhon klubirakennus Mainstockheimissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti