torstai 7. elokuuta 2014

Maanantai 28.7.14

Aamusta nousimme ajoissa ylös ja saimme juuri puuron syötyä, kun alajuoksulta sumun seasta lähestyi laiva. Kiireesti köydet irti ja ennätimme Marike-laivan perään muutaman kilometrin päässä olevaan Berchingin sulkuun (km 123, 17 m).  Tämä alaspäin sulutus tuntui vielä vieraalta, jopa itse sulku näytti edestäpäin katsottuna oudolta, vaan paljon helpompaa se oli kuin sulutus ylöspäin.


Mariken perässä sitten hiljalleen ajellen sulutimme viimeiset M-D -kanavan sulut: Dietfurt (km 135, 18m), Riedenburg (km 150, 8,4m) ja lopulta Kelheim (km 166, 8,4m).
Matkalla näimme kaikenlaista, mm. taas juhannussalon kopioita, puusillan, linnoja, kalastajan, jonkun ihmeellisen ”roomalaisrakennuksen”, koloisia kallioita, paljon rantakukkia, joita epäilen hunajakukiksi ja sen, kuinka jokilaiva saa pohjamudan irti ja kanaalin veden värjäytymään ruskeaksi ja kuinka joku oli kirjoitellut uivaan pollariin…

Ja vihdoin tulimme Tonavalle ja saimme hyvän kiinnityspaikan Tonavan kilometrillä 2410 Marina Saalin laiturista. Kapu kävi uimassa veneen perästä, kun päivä oli taas turkasen kuuma, minä vain suihkuttelin itseni veneessä. Illalla ukkosti ja satoi vettä.

Vaikka emme ennättäneet ajaa Tonavaa alas kuin parin kilometrin matkan, huomasimme myötävirran suuruuden: hetkessä veneen vauhti nousi 9 solmuun. Olipa se menoa…

Kalastaja vilkutti meille...

Koloisia kallioita...

Puusilta 

Mikä lie roomalainen rakennus...

Näitä kukkia riittää joen  ja kanaalin varrella
Vesi värjäytyy, kun potkurivirta sotkee pohjamutaa...


Ei kommentteja: