torstai 7. elokuuta 2014

Torstai 31.7.14 Tonavan eka matkapäivä…

Aamulla jätimme Marina Saalin ja lähdimme satamasta kovavirtaiseen Tonavaan. Vauhtia meille tuli heti 2-4 solmua moottorin antaman lisäksi. Tonavan kilometrillä 2402 jatkoimme sulkukanaalia myöten, kun joki virtaa vanhaa uomaansa voimalaitosta hyödyttäen. Bad Abbachin sulku (km 2397, 5,7 m) oli 190 metriä pitkä ja sieltä tuli juuri jokilaiva ulos. Jouduimme kuitenkin odottelemaan toisen veneen kanssa sulkuun pääsyä. Odotellessamme katsoimme Bootschleussen eli pienvenesulun toimintaa. Se näytti toimivan itsepalveluperiaatteella, jota lapsikin osasi käyttää…


Vihdoin pääsimme toisen huviveneen kanssa sulkuun ja sulutus sujui vaikeuksitta. Matka jatkui, ja km 2381 erkani uusi sulkukanaali. Regensburgin sulusta (km 2380, 5,2 m)  tuli hetken odottelun jälkeen ulos hotellilaiva, jonka katolta kaveri huusi meitä ”sportbootteja” ajamaan edelleen sulkuun. Odottelimme ilmeisesti sen Viking Delling –laivan paikalla sulkuun pääsyä. Alasmenomatka sujui hyvin; nyt käytössä oli taas kelluva pollari.



Vain kolme kilometriä oli matkaa marinaan, jossa oli luvassa 2 m vettä. Kiinnityimme Marina Regensburgin laituriin bunkerboot Castrolin taakse kahden jälkeen iltapäivällä.

SeijMer Regensburgin marinassa Bunkerbootin takana...i
Saman tien otimme fillarit esille ja lähdimme etsimään ruokakauppaa. Satamassa ei ollut ketään, jolta kysyä, joten otin navigaattorin esille. Se kertoikin Edekan olevan parin kilometrin päässä, vaan lähtösuunnasta en oikein päässyt selville, kun kone neuvoi autolla-ajoreitin. Sekoilin hetken ja lähdin sitten Kapun perään pyörätietä junasillalle, joka vei meidät Westhafen-kanaalin yli, ja sieltä alas kadun viereen. Olin navigaattorista katsonut, että ensin on ajettava oikealle kanavan vartta ja sitten vasemmalle isompaa tietä myöten. Niin teimmekin ja loputtomalta tuntuneen matkan jälkeen kysyin huoltoasemalta, missä kauppa on. No, enää vain hieman eteenpäin ja siellähän oli suuri Edeka. Ostokset tehtyämme navigaattori pyysi virtaa, vaan suostui kuitenkin ohjaamaan meidät ensimmäisestä suuresta risteyksestä oikealle, ja seuraavastakin oikealla kohti Weshafenia. Lopulta tulimme samaan kohtaan, jonne olimme tulleet rautatiesillaltakin. Ja tämä kotiintulomatka oli huomattavasti lyhyempi kuin kaupalle menomatka.

Satamassa kaverit kyselivät olimmeko käyneet kaupungilla. Kerroin käyneemme vain kaupassa, ei keskustassa. Satamamestari kertoi Domin olevan vain 10 minuutin pyörämatkan päässä. Purimme ostokset jääkaappiin ja lähdimme uudestaan hikoilemaan fillareilla. Nyt löysimme suoran pyörätien Regensburgin keskustaan ja pian olimmekin vanhassa kaupungissa kivisillan kupeessa Donausüdarm’n rannalla. Täällä on erittäin vanha kaarikivisilta, joka on Unescon maailmanperintökohde. Näimme tuomiokirkon tornit monesta kohtaa matkallamme, vaan itse kirkkoa emme heti löytäneet. Pyöräilimme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin, kirkolta toiselle, vaan mikään niistä ei ollut Dom, vaikka toinen toistaan hienompia olivatkin. Lopulta, kun tornit taas peittyivät piiloon, kysyin tietä eräältä rouvalta. Ja niin vihdoin pääsimme Regensburgin Pyhän Pietarin tuomiokirkkoon. Ja olihan se etsimisen arvoinen kohde; muistuttaa tosin muita Tuomiokirkkoja mahtavuudessaan…

Ei nuo tornit noi käyriä ole muutoin kun kuvassani...



 Tässä kirkossa on erityisen hienoja lasi-ikkunoita, joista mm. St Peterin kuva on peräisin 1320/30 – luvulta.

Lopulta pääsimme takaisin veneelle. Poissa ollessamme olivat ruotsalaiset tulleet samaan satamaan, mutta emme tavanneet heitä enää illalla.

Ei kommentteja: