KORJATTU 16.9. otsikon päivämäärän kuukausi oikeaksi...
Aamusta heti 8 jälkeen lähdimme Spitzin marinasta jatkamaan vastavirtamatkailua. Ilma oli vielä tihkusateinen ja sumuinen.
Kova virta oli alkanut heti Kremsin jälkeen km 2003 ja jatkui kilometrille 2035, eli Melkin sululle asti. Vauhti ei päätä huimannut, sillä esim.6 kilometrin matka marinasta Aggsteinin linnanraunioille kesti liki 2 tuntia. Ennen puoltapäivää ja Melkin sulkua (km 2038, 11,1 m) meidät ohitti laiva, joka kuljetti vierellään suurta, upouuden laivan runkoa; ilmeisesti varustettavaksi Hollantiin.
Se oli menossa sulkuun ja epäilimme, että emme ennätä sen kanssa samaan sulutukseen. Toisin kuitenkin kävi: ennen klo 13 olimme Mackó-laivan ja kumppaninsa perässä Melkin sulkukammiossa. Sulutus ei nyt sujunut aivan helposti, sillä kammio täyttyi alavirran puolelta ja me olimme siellä lähellä peräpäätä ja kuohuja. Selvitimme sulutuksen kuitenkin parissakymmenessä minuutissa ja pääsimme jatkamaan matkaa hyvissä ajoin ennen puolta kahta.
Aamusta heti 8 jälkeen lähdimme Spitzin marinasta jatkamaan vastavirtamatkailua. Ilma oli vielä tihkusateinen ja sumuinen.
Kova virta oli alkanut heti Kremsin jälkeen km 2003 ja jatkui kilometrille 2035, eli Melkin sululle asti. Vauhti ei päätä huimannut, sillä esim.6 kilometrin matka marinasta Aggsteinin linnanraunioille kesti liki 2 tuntia. Ennen puoltapäivää ja Melkin sulkua (km 2038, 11,1 m) meidät ohitti laiva, joka kuljetti vierellään suurta, upouuden laivan runkoa; ilmeisesti varustettavaksi Hollantiin.
Se oli menossa sulkuun ja epäilimme, että emme ennätä sen kanssa samaan sulutukseen. Toisin kuitenkin kävi: ennen klo 13 olimme Mackó-laivan ja kumppaninsa perässä Melkin sulkukammiossa. Sulutus ei nyt sujunut aivan helposti, sillä kammio täyttyi alavirran puolelta ja me olimme siellä lähellä peräpäätä ja kuohuja. Selvitimme sulutuksen kuitenkin parissakymmenessä minuutissa ja pääsimme jatkamaan matkaa hyvissä ajoin ennen puolta kahta.
Saavuimme uuteen pieneen satamaan,Marbachiin, ennen neljää ja
lähdimme kävellen etsimään ruokakauppaa. Opastaulusta katsoimme, että se
löytyisi radan takaa, vaan tieto oli kuitenkin vanhaa ja vilkaisimme radan
takana olevaa hautausmaata. Supermarket löytyi sitten kuitenkin pian ja ostokset
tehtyämme oli aikaa käväistä taas kirkossa.
Marinassa ei ollut Hafenmeisteriä, vaan paikallinen
veneilijä oli kertonut meille, että satamamaksu oli käytävä maksamassa Gasthof
Engelissä, joka kuitenkin oli suljettu tänään. Paluumatkalla kaupasta meidät
pysäytti reipas fillaroitsija, joka kertoi olevansa satamakapteeni, ja että
Gasthof aukeaisi huomenaamulla klo 7.30, jolloin voisimme käydä maksamassa
satamamaksun. Totesimme sen sopivan meille hyvin ja jatkoimme veneelle. Kävin
ihmettelemässä, missä veneilijöiden käytössä olevat sosiaalitilat ovat, kun
Hafenmeister kertoi niiden olevan camping-alueella. No, löysin leirintäalueen
huoltorakennuksen ja sen siistit sos.tilat, vaan ne kaikki olivat niin kaukana
veneestämme, että jäivät käyttämättä, vaikka hintaan kuuluivatkin…
 |
| Marbachin hautausmaata |
 |
| Marbachin kirkosta |
 |
| SeijMer Marbachin satamassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti