16.8.14 Lauantai, Käännös ympäri

Jätimme aamulla Marina Wienin maksettuamme viidestä yöstä 175 Euroa. Paikka oli ihan OK, sosialistiset tilat siistit, vaikkakin kilometrin päässä meidän venepaikastamme. Ja eihän 35 Euroa ole paljon kahden hengen makuusijasta melkein keskellä suurkaupunkia.

Aloitimme siis matkustuksen takaisin, vastavirtaan Tonavaa. Olin pitkään jännittänyt, kuinka matka sujuisi. Ja hyvinhän se sujui. Vauhtimme pysyi ihan kohtuullisena ja pääsimme ensimmäisenä matkapäivänämme Wienistä Tullniin, yht. 36 km matkan. Mennessä olimme tehneet saman matkan vajaassa kolmessa tunnissa, nyt siihen käytimme aikaa 7 tuntia.  Ei hassummin. Matkalla oli Greifensteinin sulku (km 1949, 14 m) jonka sulutimme yksin; nyt siis ylöspäin, kun matkasimme vastavirtaan.

KUVIA MYÖHEMMIN!

15.8.14 Perjantaina taas Wienin-kierroksilla

Lähdimme puolipilviseen, kirkastuvaan säähän ilman sadekeppejä tai mitään takkeja; siis Kapu ilman reppua. Ajoimme maanalaisella Schönbrunnin asemalle ja ihmisjoukon mukana jouduimme linnan pihalle. Turisteja oli valtavasti ja lippujonot pitkät. Me halusimme kuitenkin ohittaa jonot ja etsiydyimme ”juna-asemalle”. Aioimme kiertää koko parisataahehtaarisen alueen opastetulla kierroksella panoraamajunalla. Ajoneuvo tuli, täyttyi matkustajista, maksu kerättiin, saatiin leimat käteen ja matka alkoi. Leimakätisenä oli mahdollisuus nousta junaan ja siitä pois koko päivän ajan rajattomasti. Selostus oli saksaksi, englanniksi ja italiaksi. Takanamme istuneet italialaiset vain juttelivat niin kovaa keskenään, että en juuri saanut kuulutuksista selvää. Jalkatila vaunussa oli niin kapea, että jalkoja ei saanut liikutetuksi, puhumattakaan, että niitä olisi voinut välillä oikaista. Niinpä jäimme pois kyydistä Gloriette-pysähdyspaikalla ja päätimme kävellä.

Schönbrunnin panoraamajuna

Schönbrunnin Gloriette-palatsi

Kuvasimme ympäristöä, kävelimme varjoisassa metsässä ja päätimme palata junan jälkiä takaisin Tirolilaistalolle, jossa oli Wienin-leike junakuponkitarjouksessa. Ja kun saimme syötyä (annos puoliksi) menimme loppupäiväksi eläintarhaan. Wienin eläintarha lienee vanhimpia maailmassa? ,ainakin siellä on Euroopan harvinaisuus, pandalapsi FU BAO, joka eilen oli viettänyt 1-vuotissynttäreitään.

Pandalapsi  FU BAO ei pidä salamavaloista, siksi se istuu selin yleisöön...

Kiersimme aluetta Kapun tulkitseman kartan mukaan ja näimme kaikkea kivaa, vaikka muitakin katselijoita oli ihan riittämiin.

Lopulta olimme aivan väsyjä ja palasimme Hietzing-pysäkiltä U-bahnalla takaisin marinaan ja veneelle. Mielenkiintoinen, vaikkakin rankka päivä oli takana…

Kuvat lisätty 27.8.14

13.-14.8.14 Wienissä edelleen

Kuvat lisätty 27.8.14:

13.8.14 Keskiviikkona kaupungilla taas

Menimme taas Wien-kortilla keskustaan ja löysimme tien Cafe Centraliin. Olin sopinut Xenian kanssa, että tapaisimme aidossa wieniläiskahvilassa. Juttelimme nuorten kanssa kahvia juoden ja he opastivat meidät Albertinaan, jossa infosta saimme uuden kartan rikkimenneen tilalle. Oli tosi kivaa tavata tuttuja Wienissä…

Aloitimme kirkkokierroksen Maltalaiskirkosta (Malteserkirche) ja seuraavaksi tutustuimme St Anna-kirkkoon, jossa on näyttäviä kattomaalauksia, vaaleasävyinen kirkko kaiken kaikkiaan.

St Anna-kirkkoa Wienissä

Maltalaiskirkko Wienissä

Kävellessämme ikuistin Bakeliittia, eli Slovakian rekisterissä olevan Trabant 601:n; hilpeä näky…

Sitten oli vuorossa Kaarlenkirkko (Karlskirche), joka on käsittääkseni Alppien pohjoispuolen korkein kupolikirkko; sen kupoli ylettyy aina 72 metrin korkeuteen. Kupoliin pääsee 50 metrin korkeuteen hissillä kirkon sisältä, ja kun kiipeää vielä noin 100 askelmaa, pääsee ihailemaan kupoliin maalattua frescoa. Sieltä oli myös huimat näköalat ympäri Wieniä. Kyllä kannatti kiivetä…

Ei ihan Taj Mahal, vaan Karlskirche Wienissä

Pieni osa Karlskirchen kupolin frescoa Wienissä

Näkymä kaupuankiin Karlskirchen tornista...

Olimme saaneet tiedon, mistä löytäisimme Wlan-antennin. Silloin, kun marinassa on veneilijöiden käytössä wlan yhteys, ei se useinkaan kanna vieraslaiturille asti, siksi halusimme saada antennin vahvistamaan langatonta verkkoa. Ajoimme opastetulle pysäkille maanalaisella ja maanpinnalle noustuamme ei lähelläkään ollut kuvatun kaltaista ostoskeskusta. Olimme siis jääneet väärällä pysäkillä pois. Olisin luovuttanut koko ostoshankkeen, vaan Kapu itsepintaisesti kyseli kulmakaupoista, missä Condrad on; ja löytyihän se vihdoin. Ostimme Outdoor-USB-WLAN-adapterin ja kokeilemme sitä heti, kun tilaisuus tulee. 

Samalla reissulla kävimme vielä yhdessä kirkossa ja syömässä päivän menun; Grillplatte 6,90 €. Hyvää ja edullista varsinkin, kun loput vietiin kotiin, ja syötiin vielä seuraavanakin päivänä vatsat täyteen…

14.8.14    Torstaina lepopäivä sateessa

12.8.14 Tiistaina kirkkokierros

Yöllä oli keinuttanut ihan kivasti; ohiajavan vilkkaan jokiliikenteen aiheuttama swell tuntuu täällä Wienin marinassakin aikamoisena keinuntana.

Lähdimme liikkeelle heti puolen päivän jälkeen, kun sade hellitti. Menimme läheiseen Hilton-hotelliin ostamaan Wien-kortit. Vaan meidän olisikin pitänyt olla hotellin asukkaita voidaksemme maksaa sujuvasti. Lopulta vastaanoton tyttö suostui myymään meille käteisellä kaksi72 tunnin Wien-korttia, jotka maksoivat 21.90 € kappaleelta. Hinta taitaa olla 5 € enemmän kuin kolmen päivän matkalippu, joten sen edestä pitäisi saada etua noilla korteille.

Wienin Tuomiokirkkoa

Etsiydyimme U2-maanalaiseen ja ajoimme keskustaan. Ensimmäiseksi menimme St. Stephanin kirkkoon, joka tietääkseni on Wienin Tuomiokirkko. Sinne olisi päässyt maksua vastaan kunnolla sisälle, vaan tyydyimme katselemaan kirkkoa sivulaivoja myöten...

Kymmenen minuuttia myöhemmin katsastimme St Peterin kirkon. Siellä on upea fresko kupolissa, kirkko on muutenkin hyvin koristeellinen. 

Habsburgien linnan vieressä on St  Michaelin kirkko, sinne seuraavaksi. Kyllä on erikoinen ja ajatuksia herättävä tämäkin, entinen keisarillinen Hofpfarrkirche -kirkko.  

Käveltiin sateessa raatihuoneelle, jonka edessä aukiolla ja puistossa oli filmifestivaalit ja paljon erilaisia ruokakojuja. Matkamme jatkui Volks-puistoon ja  Votiv-kirkkoon, jonka jälkeen olimmekin kypsät palaamaan veneelle U2:lla Shottentorin asemalta. 

St Peterin kirkko Wienissä

St Michaelin kirkko Wienissä

Votiv-kirkko Wienissä

Maanantai, 11.8.14 Käännöspisteeseen...

Taas liikenteeseen ja nyt jo melkein ennen ylösnousua; ennen yhdeksää. Tänäänkään ei olisi kuin yksi sulku alaspäin (eikä yhtään ylös!); kilometrejäkään ei olisi enää kuin 36. Jätimme siis Tulln’in keikkuvan laiturinpään ja suunnistimme viimeiselle osuudelle kohti Wieniä.

Pian näimme harvinaisen näyn Tonavalla: vastaamme tuli purjevene, joka purjehti; ja vielä  vastaiseen.

Se siis kryssi käyttäen koko joen leveyden hyväkseen. Takaa lähestynyt Tui-hotellilaiva soitti torvea kerran, kun vene oli kääntynyt suoraan sen eteen. Sujuvasti purkkari onneksi kääntyi takaisin rantaan päin ja hotellilaiva saattoi jatkaa omaa reittiään eteenpäin.

Viimeinen sulku alas Tonavalla kesällä 14...

Alas menomatkamme viimeiselle, Greifenstein sululle (km 1949, 14 m), saavuimme kaasu pohjassa viimeisen kilometrin matkan ja ennätimme sulutukseen matkustajalaivan ja kolmen huviveneen kanssa yhdessä. Sululla varoitettiin voimakkaasta virrasta km 2005-2035, ilmaisesti johtuu joen mataluudesta. Tuon virran kovenemisen olimme kyllä todella huomanneetkin.

Ennen puoltapäivää olimme jo Wienin kaupungin alueella, emmekä kääntyneet Nussdorfin sululle, joka olisi vienyt kanaaliin. Kuvasin ensimmäisen suuren, kirkolta näyttävän rakennuksen, joka joelle näkyi, enkä vieläkään tiedä, mikä se on.

Otimme kiinni Marina Wienin anmeldungstegiin eli ilmoittautumislaituriin pian puolenpäivän jälkeen ja minä menin kyselemään, minne voisimme rantautua. Satamakapteeni kauhisteli ensin ruudullaan näkyvää venettämme ja näytti sitten minulle kuvaruudulta paikan, johon neuvoi ajamaan. Menin takaisin veneelle ja kun Kapu lähti liikkeelle, sotkin minä kiinnitysköyden niin pahasti, että minun oli laskettava se käsistäni ja heitettävä laiturille. Satamakahvilassa istuvat ihmiset katselivat kiinnostuneina irrottautumismenoamme. Sinne jäi hyvä köysi sotkuineen...

Kapu ajoi SeijMerin Wienin marinan Westhafeniin ja totesimme pian, että veneemme ei turvallisesti mahdu osoitettuun paikkaan. Palasimme siis takaisin ilmoittautumislaituriin ja ensin minä keräsin jättämäni kiinnitysköyden takaisin veneeseen. Sitten marssin satamakonttoriin ilmoittamaan hafenmeisterille, että emme mahtuneet hänen osoittamaansa paikkaan. Hän ihmetteli moista ja soitti sitten jonnekin. Minulle hän kertoi ”marineerojen” siirtävän paikalla olevaa suurta venettä eteenpäin, joten kyllä pian mahtuisimme siihen paikkaan.
Kapu ajoi veneen uudestaan Westahafeniin ja siellä oli kaksi ”marineeroa” vastaanottamassa meitä. Eivät he olleet siirtäneet sitä suurta venettä minnekään, vaan nyt on heidän vastuullaan se, että SeijMerin keulan ylittävä maston osa on turhan lähellä toisen veneen peräpeittoa…

Kävimme vielä läheisessä Stadion-ostoskeskuksessa ruokakauppaostoksilla ja muutoin lepäsimme kuuman päivän rasitteista. Lämpötila oli taas 30 asteessa, vaikka ilma oli osittain pilvinen...

Sunnuntai, 10.8.14

Aamusta Spitzin marinasta ei ollut kovin kiire matkaa jatkamaan, sillä alamäkeen seuraavat 55 kilometriä menisivät nopeasti ja matkallamme olisi vain 1 sulku ennen seuraavaa marinaa.

Saavuimme Altenwörthin sululle (km 1981, 16 m) yhden jälkeen iltapäivällä ihailtuamme matkalla kauniita maisemia ja rantakaupunkeja. Sulutuksesta selvisimme ilman kelluvaa pollaria reilussa puolessa tunnissa, kahden muun veneen kanssa. 

Tulln’in suureen venesatamaan kiinnityimme heti kolmen jälkeen; kuitenkin vasta toisella yrittämällä, sillä ekaan paikkaan emme mahtuneetkaan maston kanssa. Kiinnityimme siis laiturin päähän, saimme 30 €:n panttia vastaan portin avaimen, kävimme suihkussa, emmekä kuumuuden takia jaksaneet lähteä kaupunkikierrokselle.

SeijMer Tulnnissa laiturin päässä

Viereisellä laiturilla isossa kikkeliveneessä joku porukka piti pitkin iltaa juhlia, vaan ei se onneksi veneeseemme sisälle asti kuulunut.

Koska edellisiltana Spitzissä oli ollut pilvistä, en ollut voinut kuvata vuoden superkuuta. Nyt Tullnissa oli liki pilvetön taivas, joten kokeilin Kapun neuvoa ja otin automaattiasetuksilla muutaman kuvan edelleen täytenä loistavasta kuusta. Ja onnistuinkin ihan kohtuullisesti…

KUVA

Lauantai, 9.8.14 Vaihtelevaa...

Aamusta kyselimme Greinin hafenmeister-rouvalta lähikauppaa. Meidät ohjattiin fillaritietä ylävirtaan 200 metrin päähän. Ihmettelin, mikä pieni kauppa siellä metsän keskellä voisi olla. Vaan jouduimmekin oikotietä suuren Hofer-ruokakaupan pihalle, olimmekin aivan asutuksen keskellä, vaikka seutu näytti syrjäiseltä. Ruokaostokset tehtyämme irrottauduimme rannasta ja lähdimme jatkamaan matkaa. Itävallan puolella näyttäisi pienissä kylissä ja kaupungeissa olevan gasthaus rannassa ja vastoin kuin Saksassa, niissä on myös laituri asiakkaita varten. Me emme kuitenkaan ”ennättäneet” pysähtyä kokeilemaan, riittäisikö syvyys veneellemme.

Tulimme ensimmäiselle sululle ennen puolta päivää. Hetken odottelun jälkeen pääsimme sisään Persenbeugin sulkuun (km 2060, 12 m) kolmen muun huviveneen kanssa. Sulun alajuoksulla oli komea kivitaulu ja teksti Der Nibelungenzug; rannalla oli kalliolla komea rakennus, jonka kello ei näyttänyt oikeaa aikaa.

Persenbeugin sulku ja linna

Marbachissa on korkealla kylän yläpuolella yksi monista kirkoista, joita matkallamme kaukaa näimme.

Seuraavasta sulusta (Melk km 2038, 11 m) nousi molemmista kammioista matkustajalaiva. Niistä toinen oli erikoisen näköinen hotellilaiva. Hymyilevässä suussa oli punainen ruusu…

Matkalla saimme taas todisteen siitä, kuinka vaihtelevaa suurenkin joen, Tonavan, syvyys saattaa olla. Yhtäkkiä rannalla oli jyrkällä kalliolla linna tms ja joella samalla kohdalla pintakiviä. Koskaan ei saa olla varma veden syvyyden riittävyydestä. Ja virta oli erittäin kovaa, meille kuitenkin nyt tällä kertaa myönteistä…

Nyt alkoi Tonavan rantarinteillä näkyä viiniviljelyksiä. Saksassa viiniköynnösrivit olivat muistaakseni pystysuorassa, täällä ne näyttävät olevan rinteen suuntaisina; kumpi tapa lie poimijoille miellyttävämpi työmaa…

Taivaalle oli iltapäivän mittaan kerääntynyt tummia pilviä, vaan tässä Spitzin marinassa, jonne iltapäivällä saavuimme, ei onneksi satanut. Täällä oli Wlan, joka ei kuitenkaan ulottunut veneeseemme asti, joten istuin illalla klubirakennuksessa netteilemässä…

Spitzissä ei satanut illalla...

Perjantai, 8.8.14

Aamusta irrottauduimme Linzin Winterhafen sataman laiturista ja lähdimme hieman utuiselle joelle.

Kaksi sulkua (Abwenden-Asten, km 2119, 10,7 m, Wallsee, km 2095, 13,2 m) ja 50 kilometriä myöhemmin saimme hyvän paikan Greinin venesatamasta.

 Lähdimme neljän maissa kävellen kohti kaupungin keskustaa, joka oli vain muutaman sadan metrin päässä satamasta. Ensimmäiseksi tietysti kirkkoon.

Sitten mäelle, jossa oli linnoitus; emme päässeet pihaa pidemmälle, koska alkamassa oli ilmeinen kutsuvierastilaisuus. Käytiin syömässä pitsaa (kotiin vietiin kahden päivän ateriat) Itävallan vanhimman teatterin lähellä torin laidalla ja sitten se kaupunki olikin jo nähty. 

Täälläkään satamassa ei ollut nettiyhteyttä…

6.-7.8.14 Taas kaksi päivää: Linz

Keskiviikko, 6.8.14 Taas nopeaa matkailua…

Lähdettiin Schlögenin marinasta normaaliin aikaan jatkamaan jokimatkailua alavirtaan. Edessä oli heti alkuun kaksi mutkaa; ne, joista tämä Tonavan kohta tunnetaan. Virta vei venettä oikein mukavasti ja vastaan tuli muutama päiväristeilyalus ja jokilaiva. Ja jostain syystä yhtäkkiä jouduimme aikamoiseen aallokkoon, jolloin vesi huuhteli SeijMerin kantta eka kerran tänä kesänä. En tajunnutkaan moisen keikutuksen seurauksia, vaikka vesi roiskui päälleni, ennen kuin Kapu pyysi minua katsomaan, tuliko vettä sisään paljonkin.  Ja olihan sitä tullut: keulaluukku oli kuivatustuuletuksen takia auki kaappausasennossa ja sen alla olevat vaatteet olivat aivan likomärkiä. Vettä oli keulan ja kabiinin lattialla litratolkulla ja melkein itkin tilanteen tajuttuani. Mikä siinä muu auttoi, kun vedellä enimmät vedet pilssiin ja yrittää kuivata loppuja pois. Kiikutin vaatteita ulos kuivumaan, kun olin puristellut niitä enimmät vedet pois. Onneksi ilma oli suurimman osan päivää aurinkoinen ja mukavatuulinen, jotta saimme vesivahingon jäljet kuivattua. Matkalla tosin satoikin tai pikemmin tihuutteli vähän väliä, joten aikamoisia sadevaatesulkeisiakin jouduimme pitämään.
Iltapäivällä, neljän tunnin ajon jälkeen rantauduimme Linzin Winterhafen- satamaan. Tänne Kapu peruutti veneemme, joten nyt kuljemme etelä-eurooppalaiseen tapaan perän kautta…

Perä edellä laiturissa...

Ennen iltaa meidän oli etsittävä ruokakauppa. Pyöräilimme taas navigaattorin ohjeiden mukaan ja Hofer-kauppa löytyikin; ostokset teimme kuitenkin viereisessä Spar-liikkeessä.

Torstai 7.8.114

Lähdimme jo heti aamusta pyöräilemään Linzin keskustaan, etsimään kirkkoja. Löysimmekin niitä muutaman, vierailimme niissä ja sitten pääsimme Tuomiokirkkoon. Siellä oli aika pimeää eikä minulla ollut mukana kuin 11 v. ikäinen G3-kamera. En sillä enää osaa kuvata (jos nyt millään…), joten en tästä Domista saanut edustavia kuvia. Tämän kirkon kaikissa ikkunoissa oli lasimaalaus; ja niitä ikkunoita näyttää olevan kymmeniä.

KUVIA Linzin Tuomiokirkosta; lisätty 17.8. Kremsissä

Linzin Tuomiokirkko

Kirkkojen jälkeen löysimme vihdoin rautatieaseman ja saimme kaupungin kartan. Samalla löytyi mäkkäri, jonne jäin netin ääreen kahdeksi ilmaistunniksi. Kapu palasi yksinään veneelle, jonne minäkin sitten myöhemmin löysin tieni. Kapu kävi vielä yksinään täyttämässä dieselpäniköitä ja repun …

Toivottavasti ensi kerralla tässä kaupungissa ei ole niin kuuma kuin nyt, jotta jaksaisimme kiertää nähtävyyksiä hieman enemmän.

Lisää Linzin kirkkokuvia; lisätty Kremsissä 17.8.

Minoritetenkirkko Linzissä

Stadtpfarrkirche Linzissä

4.-5.8.14 PAri päivää taas kerralla

Maanantai, 4.8.14

Aamulla ajoimme Passausta muutaman kilometrin päässä näkyvälle Kachletin sululle (km 2230, 9,8 m) ja pääsimme sinne hetken odottelun jälkeen. Sulutus ei kuitenkaan alkanut, vaikka ilmoitin VHF:llä seegelbootin olevan valmis. Hetken päästä sulkuun ajoi eteemme työvene ja niin sitten pääsimme yhdessä alas ja jatkamaan matkaa. Passaun kaupungin jälkeen vauhtimme kiihtyi hetkessä 11 solmuun, kun Inn-joki yhtyi Tonavaan. Jatkoimme matkaa kohti seuraavaa sulkua, joka olisi viimeinen sulku Saksan puolella. Saksan ja Itävallan raja mutkitteli joella, joten emme aina tienneet kummalla puolella rajaa olimme, vaan ei sillä ilmeisesti ollut väliäkään. Jochensteinin sulku (km 2203, 10,3 m) tuli vastaan vajaan 30 km ja kahden tunnin ajon jälkeen. Siitä selvisimme vajaan puolen tunnin odottelun, varttitunnin sulutuksen ja kilometrin ajon jälkeen Itävallan puolelle. Kapu vaihtoi vierailulipun SeijMerin salkoon, eivätkä maisemat näyttäneet yhtään erilaisilta kuin Saksankaan puolella.KUVA Tonavan vesi oli yhtä vuolasta ja harmaata ja kallioita kahta puolta jokea. Täällä ehkä enemmän oli metsän sijaan ruohikko; linnoja oli kallioiden huipuilla kuten aiemminkin tämän joen varrella.

Saavuimme Schlögenin suureen marinaan 45 kilometrin ajon ja kahden sulun jälkeen hyvissä ajoin iltapäivällä, puoli kahden maissa. Satamakonttori aukeni vasta kahdelta ja sieltä saimme harvinaisen hyvän selostuksen marinan tarjoamista palveluista sekä siirtymisohjeet rauhalliseen kiinnittäytymispaikkaan. Paikallinen supermarket ei enää ollut auki; sen sijaan menimme illalla hotellin kylpymaailmaan, jossa on Finnisches Sauna. Saunoimme, uimme ja saunoimme koko 8 Euron hinnalla, kun puoleentoista viikkoon emme olleet saunaan päässeet…

Tiistai, 5.8.14 Sadepäivä, taas…

Tiistaina satoi. Sade alkoi kuitenkin vasta sitten, kun Kapu oli sanonut, että ylös, ulos ja kiivetään näköalapaikalle. Schlögenissä on puolen tunnin matkan/kiipeämisen päässä näköalapaikka, josta näkyvät kaksi Tonavan mutkaa; ne, jotka tekevät tästä paikasta niin suositun. Ja koko päivänä me emme päässeet ulkoilemaan ollenkaan, kun vettä satoi; tosin ei rankasti, vaan tihuuttamalla suurimman osan päivää.

Illan suussa kävimme jututtamassa satamakapteenia ja sopimassa alustavasti SeijMerin talvisäilytyksestä. Eilen oli sovittu, että jutussa on mukana englantia puhuva ystävä, vaan selvitimme asiat ihan paikallisella kielellä. Eri asia on sitten, ymmärsimmekö toisiamme oikein…

Illalla menin hotelliin toiveenani päästä Wlan-nettiin. Tilasin viinin ja sain netin salasanan. Vaan ei, koneeni ilmoitti vain, että saatavissa ei ole kelvollista IP-osoitetta. Joten maksoin juomani, kävin hotellin respasta nostamassa rahaa luottokortilla ja palasin veneelle. Täällä ei tullut edes kuvattua maisemia, vaan tullaanhan tänne vielä muutaman viikon päästä uudestaan ja vielä ensi keväänäkin…

Sunnuntai, 3.8.14

Aamulla soitin Matiakselle synttärionnittelut. Muistelimme, että olimme olleet Pyhtään Kaunissaaressa 11 vuotta sitten sunnuntaiaamuna.

Nyt meillä ei ollut kiire liikenteeseen, sillä seuraavaan, Passaun marinaan, olisi matkaa vain 51 km eikä yhtään sulkua.

Selvitimme matkan kolmessa tunnissa, joten jo alkuiltapäivästä olimme rantautuneet joen puolelle MYC-Passaun marinaan. Ja koska olimme näin hyvissä ajoin maissa, lähdimme ihmettelemään bussiyhteyttä Passaun kaupunkiin, jonne oli matkaa reilu 6 km. Saimme ohjeet satama-alueen portin avaamiseksi, vaikka Hafenmeister ei ollutkaan paikalla ja löysimme bussipysäkille, josta aikataulun mukaan piti bussin nro 8 lähteä 20 minuutin kuluttua. Pysäkillä seisonut mies totesi kuitenkin linjan 10 auton olevan juuri tulossa ja sillä pääsisi Passaun ZOB:iin, eli kait linja-autoasemalle. Matka kesti kymmenkunta minuuttia ja niin olimme pian aivan Passaun vanhan kaupungin vierellä.

Meillä oli marinasta mukaan otettuna kaupungin kartta, joten emme tarvinneet turisti-infoa, vaan menimme suoraan ensimmäiseen, St. Matthäuse – kirkkoon, joka on rakennettu 1859. Seuraavana oli vuorossa St Paul –kirkko. jonka nykymuoto on peräisin 1600-luvun loppupuolelta.

Katsastimme näkymän Tonavalle ja sitten jatkoimme matkaa Passaun tuomiokirkolle. Se taitaa olla sisänäkymiltään tämän matkan tähänastisista komein. Valkeat seinät ja pylväät täynnään veistoksia  ja kattoholvit peitettynä upeilla maalauksilla. On siinä maalareilla ollut niskat kipeinä…

Passaun Tuomiokirkko, urut...

Passaun Tuomiokirkko, alttarille...

Passau Dom, kattomaalausta...

 Seuraavaksi ihailimme raatihuonetta ja ihmettelimme menneiden vuosisatojen tulvakorkeusmerkintöjä sen seinässä. Toiseksi korkeimmillaan on vesi ollut kuitenkin v. 2013.

Seuraava vierailukohde oli kirkko 11.vuosisadalta, joka kuuluu ilmeisesti Niedenburgin luostarille. Siellä on pyhän Giselan ruumis. Tämä hurskas naisihminen on käsittääkseni ollut toisen vuosituhannen alussa Unkarin kuningatar ja sittemmin vuosina 1046-1060 benediktiiniläisluostari Niedenburgin abbedissa ja siksi hänen ruumiinsa on tässä kirkossa. Unkarilaiset ovat usein vierailleet täällä ja muistaneet muinaista kuningatartaan.

Koska meillä ei ole täällä matkalla kunnon nettiyhteyttä, en voi tarkistaa kertomieni juttujen todenperäisyyttä, vaan tarinani kirkoista yms. perustuvat huonosti ymmärtämiini saksankielisiin teksteihin…

Sitten Kapu tutkaili taas karttaa ja suunnisti kapeaan kujaan, joka vietti jyrkästi alaspäin. Saavuimme Inn-joen rantaan. Passau mainostaa itseään kolmen virran kaupunkina, ja tämä Inn virtaakin aivan kaupungin läpi; Tonava mielestäni hieman sivummalla. Tässä joessa oli kova virta ja sen vesi oli aivan harmaata. Rannalla oli paljon hienoa hiekkaa, ilmeisesti Inn-joen tulvan kesäkuussa 13 jälkeensä jättämään lietettä.  Kävelimme rantatietä läpi suuren leikkipuiston ja ohi kauniiden kukkaistutusten ja katselimme katolista kirkkoa, joka oli viime kesän tulvan jäljiltä vielä remontoimatta. Menimme riippusillan yli joen toiselle puolelle ja kävimme siellä St. Severin-kirkossa ja hautausmaalla. Tämän kävelysillan kaiteissa oli monia rakkauslukkoja ja siltä oli hyvä näkymä keskustan kirkkoihin.

Ennätimme viiden bussiin takaisin veneelle ja sama mies, jonka kanssa olimme tuleet kaupunkiin, oli nytkin autossa. Hän neuvoi meille, missä jäädä pois, jotta pääsimme syömään Gasthof Aueriin.  Kävimme myös paikallisessa kyläkirkossa, joten tänä sunnuntaina olimme vierailleet kuudessa kauniissa, vaikkakin erilaisessa pyhätössä. Kuvia niistä riittää julkaistavaksi myöhemmin syksyllä.

Lauantai 2.8.14. hiukset siistitty...

Päivä oli taas kuuma. Emme siis lähtenetkään yhdessä Deggendorfin kaupunkikierrokselle., vaan suunnistin yksin maihin.

Olin tuskastunut pitkään tukkaani; se oli leikattu viimeksi Rüdesheimissa reilu kuukausi sitten. Navigaattorista löysin yhden ”salon”-paikan, ja sitä lähdin jäljestämään. Talsin kuitenkin tietämästäni osoitteesta huolimatta ihan kaupungin keskustaan ja parin frisör-kyselyn jälkeen astuin suurehkon kampaamon ovesta sisään. Eikä aikaakaan, kun hiukseni oli pesty ja rouva leikkasi niitä asiantuntevasti välillä pöyhötellen ja katsellen tulosta peilistä. Tunsin itseni monta kiloa kevyemmäksi, kun pääsin eroon ylikasvaneista kuivista hiuslatvoista ja reilusta 30 Eurosta…

Tämä Deggendorfin suojasatamassa oleva marina on ihan OK paikka, täällä on siistit, uudet WC- ja peseytymistilat, mutta niihin on hieman hankala kulku; samoin maista koko satama-alueelle. Marinasta on nimittäin kiivettävä ensi tikkaat rantamuurille ja sieltä alas toiselle puolelle ja sitten ylitettävä rata, joka onneksi taitaa olla vain sivuraide, vailla vakituista liikennettä.

Juuri muuta ei sitten lauantaina tehtykään; Kapu laittoi illansuussa ruokaa, tiskasi ja minä purin kuvia kamerasta koneelle. Täälläkään ei siis ollut Wlan-yhteyttä käytettävissämme.

Perjantai 1.8.14 Ajosaavutus myötävirrassa...

Aamulla vilkutimme ruotsalaisille ja Kapu ajoi vahdilla satamasta ulos. Ylävirtaan oli sataman suun juuri ohittanut jokilaiva ja sen aiheuttaman aallokon läpi piti puskea vauhdilla. Samalla viimeinen silmäys Regensburgin Tuomiokirkkoon. 

Veneen vauhti kohosi hetkessä 9 solmuun koneen normaalikierroksilla. Aika huimaa matkantekoa, vaikkakin hyvin rauhallista. Km 2370 näimme Donaustaufin, joka on korkea kukkula keskellä kaupunkia, linnanrauniot huipullaan. Muutaman kilometrin päässä oli toinen nähtävyys, Akropolisin Parthenonin jäljennös, Walhalla. Aika outoa, hetken luuli tulleensa unimaahan…

Täällä Tonava laajeni melkein järveksi, eikä ajoväylää ollut juuri merkitty maastoon eli vedessä oli vain harvakseltaan merimerkkejä väylän reunoja merkkaamassa. Tonavan kilometrien 2364 ja 2359 välillä joki oli entistä leveämpi, väylä kiemurteli kapeana joen reunalta toiselle, ja vuoroin puolella ja toisella oli keltaisin poijuin merkittyjä kalanrauhoitusalueita (Fischruhezoonen). Onneksi Kapu on vahvahermoinen ja varmakätinen, kaikua tarkkaan lukeva ohjaaja, joten selvitimme senkin kohdan kunnialla; hermoilustani huolimatta…

Sulku Geisling (km 2354, 7,3 m) tuli vastaamme juuri ennen puoltapäivää. Selvisimme siitä alas kolmen soutuveneen kanssa. Tälläkin joella on lukuisia soutuseuroja (ruderverein) ja soutuveneitä näkee usein. Nyt seuranamme oli yksi kolmen ja kaksi neljän soutajan paattia.

Soutajat sulussa...

Geislingin sulun voimalaitoksessa oli kova ylijuoksutus, joten viimepäivien sateet olivat nostaneet Tonavan pintaa. Virtaus oli niin kova, että SeijMerin vauhti nousi hetkessä 9,9 solmuun.

Toppuuttelin Kapua hillitsemään vauhtia, koska emme muka ennättäisi kuitenkaan seuraavaan sulkua pidemmälle tänään. Olisi siis ennakkolaskelmien mukaan jäätävä yöksi Straubikin sululle. Sinne saavuimme pian kahden jälkeen ja pääsimme varttitunnin odottelun jälkeen laskeutumaan 7 metriä alas yksinämme. Tämäkin sulku on 24 m leveä ja 230 m pitkä, joten kyllä siinä tuhlautui vettä yhden purkkarin alasvientiin…

Sulutus sujui niin mukavasti, että päätimmekin jatkaa matkaa, koska km 2284 olisi marina, jonne voisimme syvyyden puolesta rantautua. Niinpä laskettelimme alamäkeen yli 9 solmun nopeudella ja saavuimme Deggendorfin suojasatamaan viiden aikaan. Yksi kivelle ajo oli sattunut pari kilometriä ennen marinaa, ja siitä oli selvitty melkein pelkällä säikähdyksellä. Meillä oli aivan mahtava ajosaavutus päivässä, yht. 93 km.

SeijMer Deggedorfin marinassa

Marinan väki auttoi meitä kiinnittymään ja toivotti sydämellisesti tervetulleiksi. Hetken päästä laiturilla lähellämme kuului alkavan juhla; kommodori piti puhetta, nosteltiin maljoja ja annettiin lahjoja ja valokuvaaja ikuisti kaiken. Kyseessä oli ilmeisesti jäsenen uusi vene ja sen ympärillä sitten juhlat jatkuivat pitkälle yöhön. Meillekin tuotiin sampankaljalasilliset, jotka minä sain juoda…