Aamulla jätimme Marina Saalin ja lähdimme satamasta
kovavirtaiseen Tonavaan. Vauhtia meille tuli heti 2-4 solmua moottorin antaman
lisäksi. Tonavan kilometrillä 2402 jatkoimme sulkukanaalia myöten, kun joki
virtaa vanhaa uomaansa voimalaitosta hyödyttäen. Bad Abbachin sulku (km 2397,
5,7 m) oli 190 metriä pitkä ja sieltä tuli juuri jokilaiva ulos. Jouduimme
kuitenkin odottelemaan toisen veneen kanssa sulkuun pääsyä. Odotellessamme
katsoimme Bootschleussen eli pienvenesulun toimintaa. Se näytti toimivan
itsepalveluperiaatteella, jota lapsikin osasi käyttää…
Vihdoin pääsimme toisen huviveneen kanssa sulkuun ja sulutus
sujui vaikeuksitta. Matka jatkui, ja km 2381 erkani uusi sulkukanaali.
Regensburgin sulusta (km 2380, 5,2 m)
tuli hetken odottelun jälkeen ulos hotellilaiva, jonka katolta kaveri
huusi meitä ”sportbootteja” ajamaan edelleen sulkuun. Odottelimme ilmeisesti
sen Viking Delling –laivan paikalla sulkuun pääsyä. Alasmenomatka sujui hyvin;
nyt käytössä oli taas kelluva pollari.
Vain kolme kilometriä oli matkaa marinaan, jossa oli luvassa
2 m vettä. Kiinnityimme Marina Regensburgin laituriin bunkerboot Castrolin
taakse kahden jälkeen iltapäivällä.
 |
| SeijMer Regensburgin marinassa Bunkerbootin takana...i |
Saman tien otimme fillarit esille ja
lähdimme etsimään ruokakauppaa. Satamassa ei ollut ketään, jolta kysyä, joten
otin navigaattorin esille. Se kertoikin Edekan olevan parin kilometrin päässä,
vaan lähtösuunnasta en oikein päässyt selville, kun kone neuvoi
autolla-ajoreitin. Sekoilin hetken ja lähdin sitten Kapun perään pyörätietä
junasillalle, joka vei meidät Westhafen-kanaalin yli, ja sieltä alas kadun
viereen. Olin navigaattorista katsonut, että ensin on ajettava oikealle kanavan
vartta ja sitten vasemmalle isompaa tietä myöten. Niin teimmekin ja
loputtomalta tuntuneen matkan jälkeen kysyin huoltoasemalta, missä kauppa on.
No, enää vain hieman eteenpäin ja siellähän oli suuri Edeka. Ostokset tehtyämme
navigaattori pyysi virtaa, vaan suostui kuitenkin ohjaamaan meidät
ensimmäisestä suuresta risteyksestä oikealle, ja seuraavastakin oikealla kohti
Weshafenia. Lopulta tulimme samaan kohtaan, jonne olimme tulleet rautatiesillaltakin.
Ja tämä kotiintulomatka oli huomattavasti lyhyempi kuin kaupalle menomatka.
Satamassa kaverit kyselivät olimmeko käyneet kaupungilla.
Kerroin käyneemme vain kaupassa, ei keskustassa. Satamamestari kertoi Domin
olevan vain 10 minuutin pyörämatkan päässä. Purimme ostokset jääkaappiin ja
lähdimme uudestaan hikoilemaan fillareilla. Nyt löysimme suoran pyörätien
Regensburgin keskustaan ja pian olimmekin vanhassa kaupungissa kivisillan
kupeessa Donausüdarm’n rannalla. Täällä on erittäin vanha kaarikivisilta, joka
on Unescon maailmanperintökohde. Näimme tuomiokirkon tornit monesta kohtaa
matkallamme, vaan itse kirkkoa emme heti löytäneet. Pyöräilimme vanhaa
kaupunkia ristiin rastiin, kirkolta toiselle, vaan mikään niistä ei ollut Dom,
vaikka toinen toistaan hienompia olivatkin. Lopulta, kun tornit taas peittyivät
piiloon, kysyin tietä eräältä rouvalta. Ja niin vihdoin pääsimme Regensburgin Pyhän
Pietarin tuomiokirkkoon. Ja olihan se etsimisen arvoinen kohde; muistuttaa
tosin muita Tuomiokirkkoja mahtavuudessaan…
 |
| Ei nuo tornit noi käyriä ole muutoin kun kuvassani... |
Tässä kirkossa on
erityisen hienoja lasi-ikkunoita, joista mm. St Peterin kuva on peräisin
1320/30 – luvulta.
Lopulta pääsimme takaisin veneelle. Poissa ollessamme olivat
ruotsalaiset tulleet samaan satamaan, mutta emme tavanneet heitä enää illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti