Aamulla vilkutimme ruotsalaisille ja Kapu ajoi vahdilla satamasta ulos. Ylävirtaan oli sataman suun juuri ohittanut jokilaiva ja sen aiheuttaman aallokon läpi piti puskea vauhdilla. Samalla viimeinen silmäys Regensburgin Tuomiokirkkoon.
Veneen vauhti kohosi hetkessä 9 solmuun koneen
normaalikierroksilla. Aika huimaa matkantekoa, vaikkakin hyvin rauhallista. Km
2370 näimme Donaustaufin, joka on korkea kukkula keskellä kaupunkia,
linnanrauniot huipullaan. Muutaman kilometrin päässä oli toinen nähtävyys, Akropolisin
Parthenonin jäljennös, Walhalla. Aika outoa, hetken luuli tulleensa unimaahan…
Täällä Tonava laajeni melkein järveksi, eikä ajoväylää ollut
juuri merkitty maastoon eli vedessä oli vain harvakseltaan merimerkkejä väylän
reunoja merkkaamassa. Tonavan kilometrien 2364 ja 2359 välillä joki oli entistä
leveämpi, väylä kiemurteli kapeana joen reunalta toiselle, ja vuoroin puolella
ja toisella oli keltaisin poijuin merkittyjä kalanrauhoitusalueita (Fischruhezoonen).
Onneksi Kapu on vahvahermoinen ja varmakätinen, kaikua tarkkaan lukeva ohjaaja,
joten selvitimme senkin kohdan kunnialla; hermoilustani huolimatta…
Sulku Geisling (km 2354, 7,3 m) tuli vastaamme juuri ennen
puoltapäivää. Selvisimme siitä alas kolmen soutuveneen kanssa. Tälläkin joella
on lukuisia soutuseuroja (ruderverein) ja soutuveneitä näkee usein. Nyt
seuranamme oli yksi kolmen ja kaksi neljän soutajan paattia.
 |
| Soutajat sulussa... |
Geislingin sulun voimalaitoksessa oli kova ylijuoksutus,
joten viimepäivien sateet olivat nostaneet Tonavan pintaa. Virtaus oli niin
kova, että SeijMerin vauhti nousi hetkessä 9,9 solmuun.
Toppuuttelin Kapua hillitsemään vauhtia, koska emme muka
ennättäisi kuitenkaan seuraavaan sulkua pidemmälle tänään. Olisi siis
ennakkolaskelmien mukaan jäätävä yöksi Straubikin sululle. Sinne saavuimme pian
kahden jälkeen ja pääsimme varttitunnin odottelun jälkeen laskeutumaan 7 metriä
alas yksinämme. Tämäkin sulku on 24 m leveä ja 230 m pitkä, joten kyllä siinä
tuhlautui vettä yhden purkkarin alasvientiin…
Sulutus sujui niin mukavasti, että päätimmekin jatkaa
matkaa, koska km 2284 olisi marina, jonne voisimme syvyyden puolesta rantautua.
Niinpä laskettelimme alamäkeen yli 9 solmun nopeudella ja saavuimme
Deggendorfin suojasatamaan viiden aikaan. Yksi kivelle ajo oli sattunut pari
kilometriä ennen marinaa, ja siitä oli selvitty melkein pelkällä
säikähdyksellä. Meillä oli aivan mahtava ajosaavutus päivässä, yht. 93 km.
 |
| SeijMer Deggedorfin marinassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti