torstai 7. elokuuta 2014

Perjantai 1.8.14 Ajosaavutus myötävirrassa...

Aamulla vilkutimme ruotsalaisille ja Kapu ajoi vahdilla satamasta ulos. Ylävirtaan oli sataman suun juuri ohittanut jokilaiva ja sen aiheuttaman aallokon läpi piti puskea vauhdilla. Samalla viimeinen silmäys Regensburgin Tuomiokirkkoon. 


Veneen vauhti kohosi hetkessä 9 solmuun koneen normaalikierroksilla. Aika huimaa matkantekoa, vaikkakin hyvin rauhallista. Km 2370 näimme Donaustaufin, joka on korkea kukkula keskellä kaupunkia, linnanrauniot huipullaan. Muutaman kilometrin päässä oli toinen nähtävyys, Akropolisin Parthenonin jäljennös, Walhalla. Aika outoa, hetken luuli tulleensa unimaahan…


Täällä Tonava laajeni melkein järveksi, eikä ajoväylää ollut juuri merkitty maastoon eli vedessä oli vain harvakseltaan merimerkkejä väylän reunoja merkkaamassa. Tonavan kilometrien 2364 ja 2359 välillä joki oli entistä leveämpi, väylä kiemurteli kapeana joen reunalta toiselle, ja vuoroin puolella ja toisella oli keltaisin poijuin merkittyjä kalanrauhoitusalueita (Fischruhezoonen). Onneksi Kapu on vahvahermoinen ja varmakätinen, kaikua tarkkaan lukeva ohjaaja, joten selvitimme senkin kohdan kunnialla; hermoilustani huolimatta…


Sulku Geisling (km 2354, 7,3 m) tuli vastaamme juuri ennen puoltapäivää. Selvisimme siitä alas kolmen soutuveneen kanssa. Tälläkin joella on lukuisia soutuseuroja (ruderverein) ja soutuveneitä näkee usein. Nyt seuranamme oli yksi kolmen ja kaksi neljän soutajan paattia.

Soutajat sulussa...


Geislingin sulun voimalaitoksessa oli kova ylijuoksutus, joten viimepäivien sateet olivat nostaneet Tonavan pintaa. Virtaus oli niin kova, että SeijMerin vauhti nousi hetkessä 9,9 solmuun.



Toppuuttelin Kapua hillitsemään vauhtia, koska emme muka ennättäisi kuitenkaan seuraavaan sulkua pidemmälle tänään. Olisi siis ennakkolaskelmien mukaan jäätävä yöksi Straubikin sululle. Sinne saavuimme pian kahden jälkeen ja pääsimme varttitunnin odottelun jälkeen laskeutumaan 7 metriä alas yksinämme. Tämäkin sulku on 24 m leveä ja 230 m pitkä, joten kyllä siinä tuhlautui vettä yhden purkkarin alasvientiin…
Sulutus sujui niin mukavasti, että päätimmekin jatkaa matkaa, koska km 2284 olisi marina, jonne voisimme syvyyden puolesta rantautua. Niinpä laskettelimme alamäkeen yli 9 solmun nopeudella ja saavuimme Deggendorfin suojasatamaan viiden aikaan. Yksi kivelle ajo oli sattunut pari kilometriä ennen marinaa, ja siitä oli selvitty melkein pelkällä säikähdyksellä. Meillä oli aivan mahtava ajosaavutus päivässä, yht. 93 km.

SeijMer Deggedorfin marinassa




Marinan väki auttoi meitä kiinnittymään ja toivotti sydämellisesti tervetulleiksi. Hetken päästä laiturilla lähellämme kuului alkavan juhla; kommodori piti puhetta, nosteltiin maljoja ja annettiin lahjoja ja valokuvaaja ikuisti kaiken. Kyseessä oli ilmeisesti jäsenen uusi vene ja sen ympärillä sitten juhlat jatkuivat pitkälle yöhön. Meillekin tuotiin sampankaljalasilliset, jotka minä sain juoda…

Ei kommentteja: