Aamusta nousimme ajoissa ylös ja saimme juuri puuron syötyä,
kun alajuoksulta sumun seasta lähestyi laiva. Kiireesti köydet irti ja
ennätimme Marike-laivan perään muutaman kilometrin päässä olevaan Berchingin
sulkuun (km 123, 17 m). Tämä alaspäin
sulutus tuntui vielä vieraalta, jopa itse sulku näytti edestäpäin katsottuna
oudolta, vaan paljon helpompaa se oli kuin sulutus ylöspäin.
Mariken perässä sitten hiljalleen ajellen sulutimme
viimeiset M-D -kanavan sulut: Dietfurt (km 135, 18m), Riedenburg (km 150, 8,4m)
ja lopulta Kelheim (km 166, 8,4m).
Matkalla näimme kaikenlaista, mm. taas juhannussalon kopioita,
puusillan, linnoja, kalastajan, jonkun ihmeellisen ”roomalaisrakennuksen”,
koloisia kallioita, paljon rantakukkia, joita epäilen hunajakukiksi ja sen,
kuinka jokilaiva saa pohjamudan irti ja kanaalin veden värjäytymään ruskeaksi
ja kuinka joku oli kirjoitellut uivaan pollariin…
Ja vihdoin tulimme Tonavalle ja saimme hyvän kiinnityspaikan
Tonavan kilometrillä 2410 Marina Saalin laiturista. Kapu kävi uimassa veneen
perästä, kun päivä oli taas turkasen kuuma, minä vain suihkuttelin itseni
veneessä. Illalla ukkosti ja satoi vettä.
Vaikka emme ennättäneet ajaa Tonavaa alas kuin parin
kilometrin matkan, huomasimme myötävirran suuruuden: hetkessä veneen vauhti
nousi 9 solmuun. Olipa se menoa…
 |
| Kalastaja vilkutti meille... |
 |
| Koloisia kallioita... |
 |
| Puusilta |
 |
| Mikä lie roomalainen rakennus... |
 |
| Näitä kukkia riittää joen ja kanaalin varrella |
 |
| Vesi värjäytyy, kun potkurivirta sotkee pohjamutaa... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti