23.-24.8.14 Kesän 14 viimeinen viikonloppu veneillessä...

KUVAT päivitetty 17.-19.10.14

Aamulla pääsimme liikkeelle Linzin Winterhafenista ennen yhdeksää. Joella oli vielä aamusumua, vaan palolaitoksen pojat olivat jo opettelemassa sauvomista…

Saavuimme Ottensheimin sululle (km 2147, 12 m)  yhdentoista maissa, vaan siellä saimme tiedon, että joudumme odottelemaan Revolution-alusta tunnin verran. Onneksi kuitenkin jo reilun puolen tunnin kuluttua pääsimme sulkuun laivan perässä. Tällä sululla mukaan tuli kaksi huvivenettäkin. Me pääsimme laivan viereen, sulun etu/yläpäähän, jolloin ”bergwärts” täyttö ei häirinnyt meitä.

Revolution-alus Ottensheimin sulussa

Jo ennen neljää olimme Landshaagenissa Kachletin venesatamassa ja lähdimme etsimään navigaattorin ohjeiden mukaan ruokakauppaa. Valitettavasti sitä ei löytynyt tältä Tonavan itärannalta, vaan jouduimme kulkemaan sillan yli Aschachin puolelle. Siellä näytti olevan jonkinlaiset viinijuhlat, jotka sivuutimme kuivin suin ja kävimme Sparin kaupassa ruokaostoksilla.

SeijMer Landshaagenin marinassa

Aschach kuvattuna Tonavan sillalta Landshaagin puolelta

Kapu lainasi marinan vetokärryjä ja kävi tankkaamassa 50 litraa dieseliä läheisellä huoltoasemalla.

Päivällä oli satanut ja sade jatkui taas illalla. Laituri oli kuitenkin melko rauhallinen nukkumapaikka. Olimme jututtaneet saksalaista pariskuntaa, joka vietti viimeisiä lomapäiviään joella. Herra oli lukenut Jäniksen vuosi -kirjan, ja kehui sitä valtavan hauskaksi

24.8.14 Sunnuntai

Aamusta kävimme yhdessä kävelyllä. Tarkoitus oli täyttää vielä yksi 10 litran pänikkä dieselillä, vaan huoltsikka ei ollutkaan auki. Palasimme veneelle ja valmistauduimme lähtöön. Irrottauduimme Kachletin venesataman laiturista ennen kahtatoista ja ajoimme läheiselle Aschachin sululle (km 2163, 15,9 m). Jouduimme kuitenkin kiinnittymään odotuslaituriin, koska Dunav4-alus tuli vasta yhden aikaan.

Dunava4:n kanssa kesän 14 v iimeiseen sulutukssen

Sen mukana sitten pääsimme tämän kesän viimeiseen sulutukseen. Meillä oli taas käytössä uiva pollari, eikä tämän sulun täytössä ollut virtausta ollenkaan, joten liki 16 metrin nousu sujui ongelmitta, ja pääsimme jatkamaan matkaa pian puoli kahden jälkeen.

Matkalla näimme  Neuhaus-linnan ja viikinkilaivan!, joka kirjan mukaan liikennöi Gasthof Exlaun lähellä olevasta Viikinkikylästä.

Neuhaus-linna

Viikinkilaiva turisteineen Tonavalla, Untermühlissä

Tonava oli täällä paikoin yllättävän syvä; kaiku näytti hetken jopa 25 metrin lukemaa. Toistakymmentä kilometriä ennen määränpäätä oli jokeen ilmestynyt uusia merimerkkejä. Kun normaalit reunamerkit ovat täällä Itävallan puolella torpedomaisia, ovat nämä uudet merkit tappeja, joissa on mereltä tutut lateraalimerkkien värit ja kuviot.

Saavuimme tämän kesän päätepisteeseen, Schlögenin venesatamaan, neljän aikaan. Olimme viimeisenä purjehduspäivänämme olleet matkalla 4,5 tuntia, josta sulutukseen meni 1,5 tuntia ja edenneet 28 km. Näin oli tämä kesän 2014 purjehdusmatka Euroopan kanavilla ja joilla ohi. Vielä emme kuitenkaan voineet lähteä takaisin Suomeen, vaan ensin vene pitää laittaa talvehtimiskuntoon, sillä SeijMer jää ensi kevääseen tänne Schlögeniin.

Freizeitanlage-Schlögenissä on mm. hotelli, marina, camping -alue. Ja talvisäolytyspaikka SeijMerille

20.-22.8.14 Loppuuviikolla taas Linziin

KUVAT päivitetty 17.10.14

20.8.14 Keskiviikko

Kapu lähti ennen kahdeksaa maksamaan Marbachin marinan satamamaksun Gasthof Engeliin. Minä laitoin sillä aikaa veneen lähtökuntoon. Lähdimme puoli yhdeksän aikaan vauhdilla, jotta pääsimme kääntymään vastavirtaan. Ilma oli vielä sumuinen, vaan ei kuitenkaan satanut. Ihmettelimme Tonavan rantaa sauvovia miehiä; Kapu totesi vastavirtaan sauvomisen näyttävän aika tehokkaalta etenemismuodolta.

Sauvominen kuljettaaa venettä vastavirtaan...

Persenbeugin sululle (km 2060, 12 m) saavuimme  ennen kymmentä 10 km motoroinnin jälkeen ja pääsimme välittömästi yksin sulkuun. Tässä sulussa ei ole uivia pollareita ja virta käy talwärts eli alajuoksulle päin  Jouduimme kuitenkin kiinnittymään sulkukammion puoleen väliin, koska seinämästä suihkusi vettä, joka esti meitä jäämästä sulun alkuun.

Kuvan keskellä näkyy sulun seinämässä vuoto, joka esti meitä kiinnittymästä sulun alkuun...

Kun pääsimme ajamaan sulusta ulos, tuli viereiseen kammioon alassulutettavaksi suuri hotellilaiva, Swiss Jewel, jossa asiakkaat kaikessa rauhassa istuivat ravintolapöydissään syömässä, vailla huolia sulutuksen onnistumisesta…

Joella meitä vastaan tuli amerikkalainen katamaraani, Ostinato III, masto kannellaan; se oli ilmeisesti matkalla Mustalle Merelle.

Ennen Greinin marinaa ohitimme Wörthin saaren Strudenkanaalin puolelta, kun alavirtaan mennessämme jouduimme ohittamaan sen Hössgangin puolelta.

Parin tunnin kuluttua tulimme liki Wallseen sulkua. Virta oli melkoinen, kuten aina sulkujen alajuoksulla ja kunnioittaen katselimme virranjuoksua joen reunamalla Hüttinger Altarmin suulla. (video)

Sitten rantauduimmekin jo Wallseen marinaan, jossa ei ollut ketään paikalla. Porttikoodi oli kirjattu infotauluun ja siistien sos.tilojen ovat olivat auki. Satama on Alta Donaun varrella, Habsburgien Schloss Wallseen alapuolella.

Itse kaupunkiin, Wallsee-Sindelburg, oli aika kiipeäminen, vaan siellä sain käytyä ruokakaupassa, ja kirkossa; kuvasin myös Raatihuoneen ja Habsburgien linnan, jonka alueelle ei pääse vierailulle. 

Habsburgin linna Wallseessä

21.8.14 Torstai

Lähdimme ajoissa, heti kahdeksan jälkeen, vierellä olevaan Wallseen sulkuun (km 2095, 13,2 m) ja selvitimme sen yksin aika joutuisasti. 25 km päässä oli seuraava sulku, Abwinden-Asten (km 2119, 10,7 m) Matka seuraavaan paikkaan, Linziin, oli tietenkin vain motorointia, vastavirran ollessa melko pientä. Maisemat olivat nyt muuttuneet tasaisemmiksi, vuoria ei juuri näkynyt, paitsi vasta aivan Linzissä.

Saavuimme Winterhafen lahteen pian kahden jälkeen, emmekä päässeet viimekertaiselle paikallemme. Jouduimme kiinnittymään lahden toiselle puolelle kaupungin laituriin. Siellä minun piti soittaa infotaulussa kerrottuun numeroon, jotta sain koodin, jolla sain auki lokeron, josta saimme portin avaimen. Tarjolla oli sähköä 50 senttiä/kWh, vettä 10 €/m³ eikä mitään muuta 13 Euron satamamaksuun. Iltasella käväisin läheisessä hotellissa, jonka avointa ja ilmaista WLAN-yhteyttä käytin pillerilläni hetken ajan tarkistaakseni naamakirjan viestit…

22.8 14 Perjantai edelleen Linzissä

Nukuimme pitkään ja sitten lähdimme pyöräilemään eli etsimään postia ja Bauhausia. Meillä oli 10 kilon paketti lähetettäväksi Suomeen ja piti saada pressu veneen talvipeitoksi. Navigaattorin ohjeilla fillaroimme parit kilometrit ja saavuimme Restpost -nimiseen paikkaan. Siinä ei kuitenkaan ollut enää postia, joka oli kuulemma lopettanut 3 kk sitten. Navigaattoriani  en ole päivittänyt 6 kuukauteen…

Saimme lähimmän postitoimipaikan osoitteen ja pyöräilimme aivan keskustaan, jossa sitten saimme paketin lähtemään kohti kotia. Ja koska nyt olimme keskustassa, kuvasin muutaman uuden sekä jo viimeksi kuvatun kirkon.

Linzissä oli kaupunkijuhlat ja Lutherin aukiolla oli tarjolla hyvää tirolilaismusiikkia ja hyvää lihaa sämpylän välissä…

Ihanaa lihaa ja valkoista läskiä, namnam...

Kävimme ruokakauppaostoksilla Lidlissä ja sitten hakeuduimme takaisin teollisuusalueelle, josta löysimme helposti Bauhausin. Saimme ostettua 4x8 metrisen valkoisen pressun, jolla aiomme peittää SeijMerin talveksi. Ostimme myös Leberkäseä, joka oli kuumaa ja hyvää. Siitä riitti lihaa kahdeksi päiväksi.

Leberkäse on hyvää, kuten muukin ruokamme...

Veneelle palattuamme menin marinaan, jossa viimeksi olimme olleet. Kysyin Hafenmeisterilta, voisiko ”paikallamme” ollut moottorivene siirtyä johonkin toiseen paikkaan, jotta me pääsisimme ”omalle paikallemme”. Ja onnistuihan se, joten Kapu siirsi SeijMerin kaupungin laiturista lahden toiselta puolelta marinan viimeiseen pilttuuseen, perä laituriin. Näin mastonylitys ei haitannut kenenkään liikkumista laiturilla ja me saimme käyttöömme sosiaalitilat, vessan ja suihkun, joita toisella puolen lahtea ei ollut tarjolla.

Saimme siirrettyä SeijMerin kaupungin laiturista mukavampaan paikkaan...

Illalla oli melko mukavan lämmin istua omalla terassilla…

19.8.14 tiistai, taas uuteen satamaan...

KORJATTU 16.9. otsikon päivämäärän kuukausi oikeaksi...

Aamusta heti 8 jälkeen lähdimme Spitzin marinasta jatkamaan vastavirtamatkailua. Ilma oli vielä tihkusateinen ja sumuinen.

Kova virta oli alkanut heti Kremsin jälkeen km 2003 ja jatkui kilometrille 2035, eli Melkin sululle asti.  Vauhti ei päätä huimannut, sillä esim.6 kilometrin matka marinasta Aggsteinin linnanraunioille kesti liki 2 tuntia. Ennen puoltapäivää ja Melkin sulkua (km 2038, 11,1 m) meidät ohitti laiva, joka kuljetti vierellään suurta, upouuden laivan runkoa; ilmeisesti varustettavaksi Hollantiin.

Se oli menossa sulkuun ja epäilimme, että emme ennätä sen kanssa samaan sulutukseen. Toisin kuitenkin kävi: ennen klo 13 olimme Mackó-laivan ja kumppaninsa perässä Melkin sulkukammiossa. Sulutus ei nyt sujunut aivan helposti, sillä kammio täyttyi alavirran puolelta ja me olimme siellä lähellä peräpäätä ja kuohuja. Selvitimme sulutuksen kuitenkin parissakymmenessä minuutissa ja pääsimme jatkamaan matkaa hyvissä ajoin ennen puolta kahta.

Saavuimme uuteen pieneen satamaan,Marbachiin, ennen neljää ja lähdimme kävellen etsimään ruokakauppaa. Opastaulusta katsoimme, että se löytyisi radan takaa, vaan tieto oli kuitenkin vanhaa ja vilkaisimme radan takana olevaa hautausmaata. Supermarket löytyi sitten kuitenkin pian ja ostokset tehtyämme oli aikaa käväistä taas kirkossa.

Marbachin hautausmaata

Marbachin kirkosta

Marinassa ei ollut Hafenmeisteriä, vaan paikallinen veneilijä oli kertonut meille, että satamamaksu oli käytävä maksamassa Gasthof Engelissä, joka kuitenkin oli suljettu tänään. Paluumatkalla kaupasta meidät pysäytti reipas fillaroitsija, joka kertoi olevansa satamakapteeni, ja että Gasthof aukeaisi huomenaamulla klo 7.30, jolloin voisimme käydä maksamassa satamamaksun. Totesimme sen sopivan meille hyvin ja jatkoimme veneelle. Kävin ihmettelemässä, missä veneilijöiden käytössä olevat sosiaalitilat ovat, kun Hafenmeister kertoi niiden olevan camping-alueella. No, löysin leirintäalueen huoltorakennuksen ja sen siistit sos.tilat, vaan ne kaikki olivat niin kaukana veneestämme, että jäivät käyttämättä, vaikka hintaan kuuluivatkin…

SeijMer Marbachin satamassa

18.8.14 Maanantai, Uudestaan Spitziin

Jätimme Kremsin marinan aamulla jo ennen yhdeksää ja jatkoimme vastavirtaan. Nyt virtaus oli jo oikein kovaa, monin paikoin emme kulkeneet kuin 1,4 solmua eteenpäin. Pahimmillaan vauhtia oli vain 0,7 solmua km 2016 paikkeilla.Vaan kuitenkin koko ajan eteenpäin…

Tonavalla on joitain losseja = fähre. Kuvasin yhden Weisskirchenin kohdalla, kun jouduimme sen kanssa tosi lähekkäin. Useimmat lossit ovat kiinni vaijerissa, joka on pingotettu rannalta toiselle. Vaijeri estää lossin kulkeutumasta virran mukana ja sallii sen ajamisen juuri vain laituriin.

Saavuimme Spitzin satamaan  (km 2018) hyvissä ajoin iltapäivällä. Matkaa ei kannattanut jatkaa, sillä seuraava meille sopiva marina olisi vasta 30 kilometrin päässä ja sinne ei kovassa vastavirrassa ennätettäisi normaalin päivän aikana. Kapu kävi tankkaamassa dieselkanisterit enkä minä poistunut klubin alueelta. Täällähän oli viimeksi käydessämme, pari viikkoa sitten, WLAN-netti veneilijöiden käytössä, mutta nyt paikalla ollut satamakapteeni ei tiennyt se salasanaa. Lienevät muuttaneet sen aiemmasta, koska en vanhoilla tunnuksilla päässyt enää nettiin…

Krems-Steinin kaksoiskaupunkia

17.8.14 Sunnuntai, Vastavirtamatkailu jatkuu.

Jätimme Tullnin sataman aamulla aikaisin, ja reilun kuuden tunnin vastavirtamotoroinnin jälkeen kiinnityimme ihan uuteen satamaan, Kremsiin.  Matkalla oli yksi sulku, (Altenwörth, km 1980, 16 m), jossa jouduimme odottelemaan puolisen tuntia Deo Juante –laivaa ja pääsimme sen ohi sulun etupäähän, jolloin täyttövirta ei häirinnyt nousuamme.

Saavuimme Kremsin marinaan hyvissä ajoin iltapäivällä, pistimme fillarit kuntoon ja lähdimme tutustumaan Kremsin ja Steinin ”kaksoiskaupunkiin”.


Kirkosta aloitettiin ja kirkoilla jatkettiin.

 

Välillä piti jättää polkupyörät mäen alle odottamaan ja kiivetä ylös katsastamaan ent. Frauenbergin kirkko ja näköalat ympäristöön. 

Steinissa kävimme syömässä, tällä kertaa ei pitsaa, ja liityimme lukuisiin Tonavan pyöräilijöihin, kun palasimme veneelle rantatietä pitkin. Molemmilla Tonavan rannoilla on pyörätie sähkölatausasemineen Passausta Bratislavaan.

16.8.14 Lauantai, Käännös ympäri

Jätimme aamulla Marina Wienin maksettuamme viidestä yöstä 175 Euroa. Paikka oli ihan OK, sosialistiset tilat siistit, vaikkakin kilometrin päässä meidän venepaikastamme. Ja eihän 35 Euroa ole paljon kahden hengen makuusijasta melkein keskellä suurkaupunkia.

Aloitimme siis matkustuksen takaisin, vastavirtaan Tonavaa. Olin pitkään jännittänyt, kuinka matka sujuisi. Ja hyvinhän se sujui. Vauhtimme pysyi ihan kohtuullisena ja pääsimme ensimmäisenä matkapäivänämme Wienistä Tullniin, yht. 36 km matkan. Mennessä olimme tehneet saman matkan vajaassa kolmessa tunnissa, nyt siihen käytimme aikaa 7 tuntia.  Ei hassummin. Matkalla oli Greifensteinin sulku (km 1949, 14 m) jonka sulutimme yksin; nyt siis ylöspäin, kun matkasimme vastavirtaan.

KUVIA MYÖHEMMIN!

15.8.14 Perjantaina taas Wienin-kierroksilla

Lähdimme puolipilviseen, kirkastuvaan säähän ilman sadekeppejä tai mitään takkeja; siis Kapu ilman reppua. Ajoimme maanalaisella Schönbrunnin asemalle ja ihmisjoukon mukana jouduimme linnan pihalle. Turisteja oli valtavasti ja lippujonot pitkät. Me halusimme kuitenkin ohittaa jonot ja etsiydyimme ”juna-asemalle”. Aioimme kiertää koko parisataahehtaarisen alueen opastetulla kierroksella panoraamajunalla. Ajoneuvo tuli, täyttyi matkustajista, maksu kerättiin, saatiin leimat käteen ja matka alkoi. Leimakätisenä oli mahdollisuus nousta junaan ja siitä pois koko päivän ajan rajattomasti. Selostus oli saksaksi, englanniksi ja italiaksi. Takanamme istuneet italialaiset vain juttelivat niin kovaa keskenään, että en juuri saanut kuulutuksista selvää. Jalkatila vaunussa oli niin kapea, että jalkoja ei saanut liikutetuksi, puhumattakaan, että niitä olisi voinut välillä oikaista. Niinpä jäimme pois kyydistä Gloriette-pysähdyspaikalla ja päätimme kävellä.

Schönbrunnin panoraamajuna

Schönbrunnin Gloriette-palatsi

Kuvasimme ympäristöä, kävelimme varjoisassa metsässä ja päätimme palata junan jälkiä takaisin Tirolilaistalolle, jossa oli Wienin-leike junakuponkitarjouksessa. Ja kun saimme syötyä (annos puoliksi) menimme loppupäiväksi eläintarhaan. Wienin eläintarha lienee vanhimpia maailmassa? ,ainakin siellä on Euroopan harvinaisuus, pandalapsi FU BAO, joka eilen oli viettänyt 1-vuotissynttäreitään.

Pandalapsi  FU BAO ei pidä salamavaloista, siksi se istuu selin yleisöön...

Kiersimme aluetta Kapun tulkitseman kartan mukaan ja näimme kaikkea kivaa, vaikka muitakin katselijoita oli ihan riittämiin.

Lopulta olimme aivan väsyjä ja palasimme Hietzing-pysäkiltä U-bahnalla takaisin marinaan ja veneelle. Mielenkiintoinen, vaikkakin rankka päivä oli takana…

Kuvat lisätty 27.8.14

13.-14.8.14 Wienissä edelleen

Kuvat lisätty 27.8.14:

13.8.14 Keskiviikkona kaupungilla taas

Menimme taas Wien-kortilla keskustaan ja löysimme tien Cafe Centraliin. Olin sopinut Xenian kanssa, että tapaisimme aidossa wieniläiskahvilassa. Juttelimme nuorten kanssa kahvia juoden ja he opastivat meidät Albertinaan, jossa infosta saimme uuden kartan rikkimenneen tilalle. Oli tosi kivaa tavata tuttuja Wienissä…

Aloitimme kirkkokierroksen Maltalaiskirkosta (Malteserkirche) ja seuraavaksi tutustuimme St Anna-kirkkoon, jossa on näyttäviä kattomaalauksia, vaaleasävyinen kirkko kaiken kaikkiaan.

St Anna-kirkkoa Wienissä

Maltalaiskirkko Wienissä

Kävellessämme ikuistin Bakeliittia, eli Slovakian rekisterissä olevan Trabant 601:n; hilpeä näky…

Sitten oli vuorossa Kaarlenkirkko (Karlskirche), joka on käsittääkseni Alppien pohjoispuolen korkein kupolikirkko; sen kupoli ylettyy aina 72 metrin korkeuteen. Kupoliin pääsee 50 metrin korkeuteen hissillä kirkon sisältä, ja kun kiipeää vielä noin 100 askelmaa, pääsee ihailemaan kupoliin maalattua frescoa. Sieltä oli myös huimat näköalat ympäri Wieniä. Kyllä kannatti kiivetä…

Ei ihan Taj Mahal, vaan Karlskirche Wienissä

Pieni osa Karlskirchen kupolin frescoa Wienissä

Näkymä kaupuankiin Karlskirchen tornista...

Olimme saaneet tiedon, mistä löytäisimme Wlan-antennin. Silloin, kun marinassa on veneilijöiden käytössä wlan yhteys, ei se useinkaan kanna vieraslaiturille asti, siksi halusimme saada antennin vahvistamaan langatonta verkkoa. Ajoimme opastetulle pysäkille maanalaisella ja maanpinnalle noustuamme ei lähelläkään ollut kuvatun kaltaista ostoskeskusta. Olimme siis jääneet väärällä pysäkillä pois. Olisin luovuttanut koko ostoshankkeen, vaan Kapu itsepintaisesti kyseli kulmakaupoista, missä Condrad on; ja löytyihän se vihdoin. Ostimme Outdoor-USB-WLAN-adapterin ja kokeilemme sitä heti, kun tilaisuus tulee. 

Samalla reissulla kävimme vielä yhdessä kirkossa ja syömässä päivän menun; Grillplatte 6,90 €. Hyvää ja edullista varsinkin, kun loput vietiin kotiin, ja syötiin vielä seuraavanakin päivänä vatsat täyteen…

14.8.14    Torstaina lepopäivä sateessa

12.8.14 Tiistaina kirkkokierros

Yöllä oli keinuttanut ihan kivasti; ohiajavan vilkkaan jokiliikenteen aiheuttama swell tuntuu täällä Wienin marinassakin aikamoisena keinuntana.

Lähdimme liikkeelle heti puolen päivän jälkeen, kun sade hellitti. Menimme läheiseen Hilton-hotelliin ostamaan Wien-kortit. Vaan meidän olisikin pitänyt olla hotellin asukkaita voidaksemme maksaa sujuvasti. Lopulta vastaanoton tyttö suostui myymään meille käteisellä kaksi72 tunnin Wien-korttia, jotka maksoivat 21.90 € kappaleelta. Hinta taitaa olla 5 € enemmän kuin kolmen päivän matkalippu, joten sen edestä pitäisi saada etua noilla korteille.

Wienin Tuomiokirkkoa

Etsiydyimme U2-maanalaiseen ja ajoimme keskustaan. Ensimmäiseksi menimme St. Stephanin kirkkoon, joka tietääkseni on Wienin Tuomiokirkko. Sinne olisi päässyt maksua vastaan kunnolla sisälle, vaan tyydyimme katselemaan kirkkoa sivulaivoja myöten...

Kymmenen minuuttia myöhemmin katsastimme St Peterin kirkon. Siellä on upea fresko kupolissa, kirkko on muutenkin hyvin koristeellinen. 

Habsburgien linnan vieressä on St  Michaelin kirkko, sinne seuraavaksi. Kyllä on erikoinen ja ajatuksia herättävä tämäkin, entinen keisarillinen Hofpfarrkirche -kirkko.  

Käveltiin sateessa raatihuoneelle, jonka edessä aukiolla ja puistossa oli filmifestivaalit ja paljon erilaisia ruokakojuja. Matkamme jatkui Volks-puistoon ja  Votiv-kirkkoon, jonka jälkeen olimmekin kypsät palaamaan veneelle U2:lla Shottentorin asemalta. 

St Peterin kirkko Wienissä

St Michaelin kirkko Wienissä

Votiv-kirkko Wienissä

Maanantai, 11.8.14 Käännöspisteeseen...

Taas liikenteeseen ja nyt jo melkein ennen ylösnousua; ennen yhdeksää. Tänäänkään ei olisi kuin yksi sulku alaspäin (eikä yhtään ylös!); kilometrejäkään ei olisi enää kuin 36. Jätimme siis Tulln’in keikkuvan laiturinpään ja suunnistimme viimeiselle osuudelle kohti Wieniä.

Pian näimme harvinaisen näyn Tonavalla: vastaamme tuli purjevene, joka purjehti; ja vielä  vastaiseen.

Se siis kryssi käyttäen koko joen leveyden hyväkseen. Takaa lähestynyt Tui-hotellilaiva soitti torvea kerran, kun vene oli kääntynyt suoraan sen eteen. Sujuvasti purkkari onneksi kääntyi takaisin rantaan päin ja hotellilaiva saattoi jatkaa omaa reittiään eteenpäin.

Viimeinen sulku alas Tonavalla kesällä 14...

Alas menomatkamme viimeiselle, Greifenstein sululle (km 1949, 14 m), saavuimme kaasu pohjassa viimeisen kilometrin matkan ja ennätimme sulutukseen matkustajalaivan ja kolmen huviveneen kanssa yhdessä. Sululla varoitettiin voimakkaasta virrasta km 2005-2035, ilmaisesti johtuu joen mataluudesta. Tuon virran kovenemisen olimme kyllä todella huomanneetkin.

Ennen puoltapäivää olimme jo Wienin kaupungin alueella, emmekä kääntyneet Nussdorfin sululle, joka olisi vienyt kanaaliin. Kuvasin ensimmäisen suuren, kirkolta näyttävän rakennuksen, joka joelle näkyi, enkä vieläkään tiedä, mikä se on.

Otimme kiinni Marina Wienin anmeldungstegiin eli ilmoittautumislaituriin pian puolenpäivän jälkeen ja minä menin kyselemään, minne voisimme rantautua. Satamakapteeni kauhisteli ensin ruudullaan näkyvää venettämme ja näytti sitten minulle kuvaruudulta paikan, johon neuvoi ajamaan. Menin takaisin veneelle ja kun Kapu lähti liikkeelle, sotkin minä kiinnitysköyden niin pahasti, että minun oli laskettava se käsistäni ja heitettävä laiturille. Satamakahvilassa istuvat ihmiset katselivat kiinnostuneina irrottautumismenoamme. Sinne jäi hyvä köysi sotkuineen...

Kapu ajoi SeijMerin Wienin marinan Westhafeniin ja totesimme pian, että veneemme ei turvallisesti mahdu osoitettuun paikkaan. Palasimme siis takaisin ilmoittautumislaituriin ja ensin minä keräsin jättämäni kiinnitysköyden takaisin veneeseen. Sitten marssin satamakonttoriin ilmoittamaan hafenmeisterille, että emme mahtuneet hänen osoittamaansa paikkaan. Hän ihmetteli moista ja soitti sitten jonnekin. Minulle hän kertoi ”marineerojen” siirtävän paikalla olevaa suurta venettä eteenpäin, joten kyllä pian mahtuisimme siihen paikkaan.
Kapu ajoi veneen uudestaan Westahafeniin ja siellä oli kaksi ”marineeroa” vastaanottamassa meitä. Eivät he olleet siirtäneet sitä suurta venettä minnekään, vaan nyt on heidän vastuullaan se, että SeijMerin keulan ylittävä maston osa on turhan lähellä toisen veneen peräpeittoa…

Kävimme vielä läheisessä Stadion-ostoskeskuksessa ruokakauppaostoksilla ja muutoin lepäsimme kuuman päivän rasitteista. Lämpötila oli taas 30 asteessa, vaikka ilma oli osittain pilvinen...