18.8.14 Maanantai, Uudestaan Spitziin

Jätimme Kremsin marinan aamulla jo ennen yhdeksää ja jatkoimme vastavirtaan. Nyt virtaus oli jo oikein kovaa, monin paikoin emme kulkeneet kuin 1,4 solmua eteenpäin. Pahimmillaan vauhtia oli vain 0,7 solmua km 2016 paikkeilla.Vaan kuitenkin koko ajan eteenpäin…

Tonavalla on joitain losseja = fähre. Kuvasin yhden Weisskirchenin kohdalla, kun jouduimme sen kanssa tosi lähekkäin. Useimmat lossit ovat kiinni vaijerissa, joka on pingotettu rannalta toiselle. Vaijeri estää lossin kulkeutumasta virran mukana ja sallii sen ajamisen juuri vain laituriin.

Saavuimme Spitzin satamaan  (km 2018) hyvissä ajoin iltapäivällä. Matkaa ei kannattanut jatkaa, sillä seuraava meille sopiva marina olisi vasta 30 kilometrin päässä ja sinne ei kovassa vastavirrassa ennätettäisi normaalin päivän aikana. Kapu kävi tankkaamassa dieselkanisterit enkä minä poistunut klubin alueelta. Täällähän oli viimeksi käydessämme, pari viikkoa sitten, WLAN-netti veneilijöiden käytössä, mutta nyt paikalla ollut satamakapteeni ei tiennyt se salasanaa. Lienevät muuttaneet sen aiemmasta, koska en vanhoilla tunnuksilla päässyt enää nettiin…

Krems-Steinin kaksoiskaupunkia

Sunnuntai, 10.8.14

Aamusta Spitzin marinasta ei ollut kovin kiire matkaa jatkamaan, sillä alamäkeen seuraavat 55 kilometriä menisivät nopeasti ja matkallamme olisi vain 1 sulku ennen seuraavaa marinaa.

Saavuimme Altenwörthin sululle (km 1981, 16 m) yhden jälkeen iltapäivällä ihailtuamme matkalla kauniita maisemia ja rantakaupunkeja. Sulutuksesta selvisimme ilman kelluvaa pollaria reilussa puolessa tunnissa, kahden muun veneen kanssa. 

Tulln’in suureen venesatamaan kiinnityimme heti kolmen jälkeen; kuitenkin vasta toisella yrittämällä, sillä ekaan paikkaan emme mahtuneetkaan maston kanssa. Kiinnityimme siis laiturin päähän, saimme 30 €:n panttia vastaan portin avaimen, kävimme suihkussa, emmekä kuumuuden takia jaksaneet lähteä kaupunkikierrokselle.

SeijMer Tulnnissa laiturin päässä

Viereisellä laiturilla isossa kikkeliveneessä joku porukka piti pitkin iltaa juhlia, vaan ei se onneksi veneeseemme sisälle asti kuulunut.

Koska edellisiltana Spitzissä oli ollut pilvistä, en ollut voinut kuvata vuoden superkuuta. Nyt Tullnissa oli liki pilvetön taivas, joten kokeilin Kapun neuvoa ja otin automaattiasetuksilla muutaman kuvan edelleen täytenä loistavasta kuusta. Ja onnistuinkin ihan kohtuullisesti…

KUVA

Lauantai, 9.8.14 Vaihtelevaa...

Aamusta kyselimme Greinin hafenmeister-rouvalta lähikauppaa. Meidät ohjattiin fillaritietä ylävirtaan 200 metrin päähän. Ihmettelin, mikä pieni kauppa siellä metsän keskellä voisi olla. Vaan jouduimmekin oikotietä suuren Hofer-ruokakaupan pihalle, olimmekin aivan asutuksen keskellä, vaikka seutu näytti syrjäiseltä. Ruokaostokset tehtyämme irrottauduimme rannasta ja lähdimme jatkamaan matkaa. Itävallan puolella näyttäisi pienissä kylissä ja kaupungeissa olevan gasthaus rannassa ja vastoin kuin Saksassa, niissä on myös laituri asiakkaita varten. Me emme kuitenkaan ”ennättäneet” pysähtyä kokeilemaan, riittäisikö syvyys veneellemme.

Tulimme ensimmäiselle sululle ennen puolta päivää. Hetken odottelun jälkeen pääsimme sisään Persenbeugin sulkuun (km 2060, 12 m) kolmen muun huviveneen kanssa. Sulun alajuoksulla oli komea kivitaulu ja teksti Der Nibelungenzug; rannalla oli kalliolla komea rakennus, jonka kello ei näyttänyt oikeaa aikaa.

Persenbeugin sulku ja linna

Marbachissa on korkealla kylän yläpuolella yksi monista kirkoista, joita matkallamme kaukaa näimme.

Seuraavasta sulusta (Melk km 2038, 11 m) nousi molemmista kammioista matkustajalaiva. Niistä toinen oli erikoisen näköinen hotellilaiva. Hymyilevässä suussa oli punainen ruusu…

Matkalla saimme taas todisteen siitä, kuinka vaihtelevaa suurenkin joen, Tonavan, syvyys saattaa olla. Yhtäkkiä rannalla oli jyrkällä kalliolla linna tms ja joella samalla kohdalla pintakiviä. Koskaan ei saa olla varma veden syvyyden riittävyydestä. Ja virta oli erittäin kovaa, meille kuitenkin nyt tällä kertaa myönteistä…

Nyt alkoi Tonavan rantarinteillä näkyä viiniviljelyksiä. Saksassa viiniköynnösrivit olivat muistaakseni pystysuorassa, täällä ne näyttävät olevan rinteen suuntaisina; kumpi tapa lie poimijoille miellyttävämpi työmaa…

Taivaalle oli iltapäivän mittaan kerääntynyt tummia pilviä, vaan tässä Spitzin marinassa, jonne iltapäivällä saavuimme, ei onneksi satanut. Täällä oli Wlan, joka ei kuitenkaan ulottunut veneeseemme asti, joten istuin illalla klubirakennuksessa netteilemässä…

Spitzissä ei satanut illalla...