17.8.14 Sunnuntai, Vastavirtamatkailu jatkuu.

Jätimme Tullnin sataman aamulla aikaisin, ja reilun kuuden tunnin vastavirtamotoroinnin jälkeen kiinnityimme ihan uuteen satamaan, Kremsiin.  Matkalla oli yksi sulku, (Altenwörth, km 1980, 16 m), jossa jouduimme odottelemaan puolisen tuntia Deo Juante –laivaa ja pääsimme sen ohi sulun etupäähän, jolloin täyttövirta ei häirinnyt nousuamme.

Saavuimme Kremsin marinaan hyvissä ajoin iltapäivällä, pistimme fillarit kuntoon ja lähdimme tutustumaan Kremsin ja Steinin ”kaksoiskaupunkiin”.


Kirkosta aloitettiin ja kirkoilla jatkettiin.

 

Välillä piti jättää polkupyörät mäen alle odottamaan ja kiivetä ylös katsastamaan ent. Frauenbergin kirkko ja näköalat ympäristöön. 

Steinissa kävimme syömässä, tällä kertaa ei pitsaa, ja liityimme lukuisiin Tonavan pyöräilijöihin, kun palasimme veneelle rantatietä pitkin. Molemmilla Tonavan rannoilla on pyörätie sähkölatausasemineen Passausta Bratislavaan.

16.8.14 Lauantai, Käännös ympäri

Jätimme aamulla Marina Wienin maksettuamme viidestä yöstä 175 Euroa. Paikka oli ihan OK, sosialistiset tilat siistit, vaikkakin kilometrin päässä meidän venepaikastamme. Ja eihän 35 Euroa ole paljon kahden hengen makuusijasta melkein keskellä suurkaupunkia.

Aloitimme siis matkustuksen takaisin, vastavirtaan Tonavaa. Olin pitkään jännittänyt, kuinka matka sujuisi. Ja hyvinhän se sujui. Vauhtimme pysyi ihan kohtuullisena ja pääsimme ensimmäisenä matkapäivänämme Wienistä Tullniin, yht. 36 km matkan. Mennessä olimme tehneet saman matkan vajaassa kolmessa tunnissa, nyt siihen käytimme aikaa 7 tuntia.  Ei hassummin. Matkalla oli Greifensteinin sulku (km 1949, 14 m) jonka sulutimme yksin; nyt siis ylöspäin, kun matkasimme vastavirtaan.

KUVIA MYÖHEMMIN!

Sunnuntai, 10.8.14

Aamusta Spitzin marinasta ei ollut kovin kiire matkaa jatkamaan, sillä alamäkeen seuraavat 55 kilometriä menisivät nopeasti ja matkallamme olisi vain 1 sulku ennen seuraavaa marinaa.

Saavuimme Altenwörthin sululle (km 1981, 16 m) yhden jälkeen iltapäivällä ihailtuamme matkalla kauniita maisemia ja rantakaupunkeja. Sulutuksesta selvisimme ilman kelluvaa pollaria reilussa puolessa tunnissa, kahden muun veneen kanssa. 

Tulln’in suureen venesatamaan kiinnityimme heti kolmen jälkeen; kuitenkin vasta toisella yrittämällä, sillä ekaan paikkaan emme mahtuneetkaan maston kanssa. Kiinnityimme siis laiturin päähän, saimme 30 €:n panttia vastaan portin avaimen, kävimme suihkussa, emmekä kuumuuden takia jaksaneet lähteä kaupunkikierrokselle.

SeijMer Tulnnissa laiturin päässä

Viereisellä laiturilla isossa kikkeliveneessä joku porukka piti pitkin iltaa juhlia, vaan ei se onneksi veneeseemme sisälle asti kuulunut.

Koska edellisiltana Spitzissä oli ollut pilvistä, en ollut voinut kuvata vuoden superkuuta. Nyt Tullnissa oli liki pilvetön taivas, joten kokeilin Kapun neuvoa ja otin automaattiasetuksilla muutaman kuvan edelleen täytenä loistavasta kuusta. Ja onnistuinkin ihan kohtuullisesti…

KUVA