Maanantai, 4.8.14
Aamulla ajoimme Passausta muutaman kilometrin päässä
näkyvälle Kachletin sululle (km 2230, 9,8 m) ja pääsimme sinne hetken odottelun
jälkeen. Sulutus ei kuitenkaan alkanut, vaikka ilmoitin VHF:llä seegelbootin
olevan valmis. Hetken päästä sulkuun ajoi eteemme työvene ja niin sitten
pääsimme yhdessä alas ja jatkamaan matkaa. Passaun kaupungin jälkeen vauhtimme
kiihtyi hetkessä 11 solmuun, kun Inn-joki yhtyi Tonavaan. Jatkoimme matkaa kohti
seuraavaa sulkua, joka olisi viimeinen sulku Saksan puolella. Saksan ja
Itävallan raja mutkitteli joella, joten emme aina tienneet kummalla puolella
rajaa olimme, vaan ei sillä ilmeisesti ollut väliäkään. Jochensteinin sulku (km
2203, 10,3 m) tuli vastaan vajaan 30 km ja kahden tunnin ajon jälkeen. Siitä
selvisimme vajaan puolen tunnin odottelun, varttitunnin sulutuksen ja
kilometrin ajon jälkeen Itävallan puolelle. Kapu vaihtoi vierailulipun
SeijMerin salkoon, eivätkä maisemat näyttäneet yhtään erilaisilta kuin Saksankaan
puolella.KUVA Tonavan vesi oli yhtä vuolasta ja harmaata ja kallioita kahta
puolta jokea. Täällä ehkä enemmän oli metsän sijaan ruohikko; linnoja oli kallioiden
huipuilla kuten aiemminkin tämän joen varrella.
Saavuimme Schlögenin suureen marinaan 45 kilometrin ajon ja
kahden sulun jälkeen hyvissä ajoin iltapäivällä, puoli kahden maissa.
Satamakonttori aukeni vasta kahdelta ja sieltä saimme harvinaisen hyvän
selostuksen marinan tarjoamista palveluista sekä siirtymisohjeet rauhalliseen
kiinnittäytymispaikkaan. Paikallinen supermarket ei enää ollut auki; sen sijaan
menimme illalla hotellin kylpymaailmaan, jossa on Finnisches Sauna. Saunoimme,
uimme ja saunoimme koko 8 Euron hinnalla, kun puoleentoista viikkoon emme
olleet saunaan päässeet…
Tiistai, 5.8.14 Sadepäivä, taas…
Tiistaina satoi. Sade alkoi kuitenkin vasta sitten, kun Kapu
oli sanonut, että ylös, ulos ja kiivetään näköalapaikalle. Schlögenissä on
puolen tunnin matkan/kiipeämisen päässä näköalapaikka, josta näkyvät kaksi
Tonavan mutkaa; ne, jotka tekevät tästä paikasta niin suositun. Ja koko päivänä
me emme päässeet ulkoilemaan ollenkaan, kun vettä satoi; tosin ei rankasti,
vaan tihuuttamalla suurimman osan päivää.
Illan suussa kävimme jututtamassa satamakapteenia ja
sopimassa alustavasti SeijMerin talvisäilytyksestä. Eilen oli sovittu, että
jutussa on mukana englantia puhuva ystävä, vaan selvitimme asiat ihan
paikallisella kielellä. Eri asia on sitten, ymmärsimmekö toisiamme oikein…
Illalla menin hotelliin toiveenani päästä Wlan-nettiin.
Tilasin viinin ja sain netin salasanan. Vaan ei, koneeni ilmoitti vain, että
saatavissa ei ole kelvollista IP-osoitetta. Joten maksoin juomani, kävin
hotellin respasta nostamassa rahaa luottokortilla ja palasin veneelle. Täällä
ei tullut edes kuvattua maisemia, vaan tullaanhan tänne vielä muutaman viikon
päästä uudestaan ja vielä ensi keväänäkin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti