Ylösnousu oli jo ennen herätyssoittoa, kun telakalla ja
viereisessä pajassa aloittivat työnsä. Illalla sain pyykit pois kuivauskoneesta
suht myöhään, joten aamusella olisi vielä kyllä nukuttanut. Aamupalan jälkeen
ennätimme peittää mastonreiän, jotta vesi ei menisi sisälle siitä.
 |
| Tuossa reiässä on normaalisti masto pystyssä... |
Kello 10 tasan tuli traktori siirtämään veneemme ulos
pesupaikalle.
Telakan työntekijä oli rannassa putsaamassa tukkeutunutta viemärikaivoa,
joten emme saaneet painepesuria käyttöömme. Vähän hirvitti, kun vettä valui
letkusta koko ajan, kun pesimme kantta ja kylkiä. Vaan letkussa ei pesupäässä
ollut sulkuhanaa, joten vesi juoksi hukkaan suuren osan pesuaikaa…
Iltapäivällä kolmen jälkeen Geertman ilmoitti, että
vesillelasku olisi heti neljän jälkeen. Ja saman tien alkoi sataa. Telakan väki
toi SeijMerin maston, huuhtelimme siitä enimmät pölyt pois ja sitten
mobiilinosturi siirsi maston veneen kannelle. Traktori peruutti lukkinorturin alle ja pian vene siirtyi
tyylikkäästi veteen. Kun nostoliinat oli
saatu pois alta ja vene kellui vakaasti, alkoi sataa kunnolla.
Soitin marinaan,
josta olimme eilen käyneet varaamassa paikan, ja ilmoitin, että tulemme vasta
klo 18 jälkeen.. Laitoimme ruokaa ja odotimme sateen laantuvan. Kun se ei
kuitenkaan tauonnut, oli pakko laittaa sadevaatteet päälle ja lähteää ajelemaan
kohti Zwartewaterin marinaa, jonne oli melkein mailin matka. Olipa mukavaa
päästä ajamaan nostosillan alta ilman, että silta piti takiamme aukaista. Siinä
on alikulkukorkeus 5.2 metriä ja meidän maston huippu oli nyt vain noin 3,5
metriä korkealla.
Olimme kyselleet mahdollisuutta kuljetuttaa masto maitse
täältä Stettiniin, jotta matkantekomme helpottuisi. Kuulimme kuitenkin, että
homma tulisi maksamaan 1500 Euroa +alv. Ja se on niin huima hinta, että eiköhän
tuo kulje mukana tämän ja ensi kesän tuossa kannella.
Saavuimme marinaan puoli 7 aikaan, eikä silloin enää
Havenmeester ollut paikalla. Kapu peruutti 15 metriseksi venyneen SeijMerin
sujuvasti etukäteen sovittuun paikkaan kylkikiinnitykseen laiturin päähän ja
saman tien sade taukosi. Saimme veneen kiinnitettyä, maksullisen sähkön
yhdistetyksi, sadevaatteet kuivumaan ja vetäydyimme ansaittuun rauhaan veneemme
kabiiniin. Kevään ensimmäisen rantautumisen kunniaksi kilistimme viskiryypyllä
ja sitten se sade taas alkoikin. Ja sitä tuntuu jatkuvan edelleenkin. Onneksi
meillä on nyt kaikki mukavuudet itsellämme: vessa, vesiposti, heiniä paali… Ei
siis tartte mennä enää tuonne sateeseen…
 |
| Nosturi siirsi maston kannelle ennen vesillelaskua |
 |
| Ja vihdoin SeijMer pääsee oikeaan elementtinsä... |