Lauantai,5.7.14 Frankfurtiin tutustumassa ja sateessa

Eilisestä helteestä ei ukkosta eikä myrskyä täällä Franksfurtissa seurannut, vaikka satamakapteeni niin oli kertonutkin. Yöllä oli kuitenkin satanut vähän, joten oli hieman viileämpää. Aamupäivällä näytti siltä, että tulee taas helle, ja välillä siltä, että alkaa sataa. Olimme päättäneet yrittää jättää maston pois kyydistä, joten tarvitsimme nettiyhteyttä päästäksemme kartoittamaan mastonkuljetusmahdollisuuksia. Kävelimme ensin Hauptbanhofille eli  kaupungin päärautatieasemalle, josta ostimme infosta kaupungin kartan. Samalla saimme ohjeet nettikahvilaan. Kaiserstrassella olikin lähekkäin kaksi nettikahvilaa, vaan niissä niin kuumaa ja kallista, että ei kiitos. 

Aikamme kävelyämme helteessä, saavuimme Römerbergiin, historialliseen keskustaan, joka oli uudelleenrakennettu 1986 alkuperäisten piirustusten mukaan. Siellä on vuodesta 1405 lähtien kaupungin raatihuoneena toiminut Patrician villa, ja monia puolipuutaloja.

Frankfurtin raatihuone

Half-timbered house...

Kaikesta tästä kauneudesta emme kuitenkaan kovin paljoa nähneet, sillä turisteja ja muita ihmisiä oli liikkeellä tosi paljon. Lisäksi raatihuoneen eteen oltiin rakentamassa jotain esityslavaa ja katsomoja.

 Emme heti ymmärtäneet mistä juhlasta on kyse, vaan sittemmin jouduimme rantakadulla keskelle telttakatua; paikalla oli myös naulakoita, joissa roikkui numeroituja punaisia muovikasseja. Pian ymmärsimme syyn: Sunnuntaina, 6.7. täällä on Ironman-kisa. tarkoittanee suomeksi Teräsmieskisaa...? Selvisimme kauppakadusta sortumatta ostamaan sen enempää juoksukenkiä kuin Mersuakaan, tai voimajuomaa tai uimalaseja. Kaikkea triathloniin liittyvää oli siis kaupan; Mersu on yksi sponsoreita….

Olimme vierailleet parissa kirkossa, näihneet Tuoimiokirkon edessä mielenosoituksen, käväisseet kauppahallissa ja käyneet syömässä Karlstatissa, ja sitten kävelimme takaisin marinaan.Välillä satoi vettä, mutta niin vähän ja hiljakseen, kuin hienona sumuna, että se ei ollenkaan kastellut tai härinnyt muuten. Päinvastoin, se virkisti hieman...

Mielenosoitus Tuokiokirkon edessä

Kauppahallissa oli mahtavat valikoimat mm kuivattuja hedelmiä...

Kulkemamme kadun ja joen välissä oli mukavan näköinen puisto, jonne emme kuitenkaan voineet enää poiketa, koska kadulta ei näyttänyt olevan sinne kulkuyhteyttä. Tyydyin kuvaamaan eksoottisia hedelmäpuita, mitä sitten lienevätkään.

Veneelle palattuamme kävin kysymässä rantaravintolasta nettiyhteyttä ja kun sen kertoivat olevan asiakkaille ilmaista, menimme sinne illalla istumaan ja netteilemään. Ensimmäinen istuinpaikkamme oli suuren näytön alla ja kun jalkapallomatsi alkoi, oli meidän pakko vaihtaa paikkaa, niin kovaa selostus matsista kuului. Ravintolan perällä oli onneksi hiljaisempaa ja niin sain taas tätä blogianikin taas julkaistua…

SeijMer Frankfurtin Westhafenissa...

4.7. 14 Perjantain kuumuudessa

Jos oli eilen lämmintä, niin ei tämä päivä sille hävinnyt. Lähdimme Höchsistä jatkamaa matkaa jo kymmenen aikaan, kun vielä aamun viileys raikasti ilmaa. Vaan pian aurinko kuumensi ilman ja veneen, ei varjoa missään...

Matkaa seuraavalle sululle oli vain 4 kilometriä ja sehän taittui nopeasti. Otimme kiinni korkeaan seinämään sulun odotusalueella – tikkaiden kohdalle - ja kutsuin Schleuse Grieshaimia WHF kanavalle 79. Sulkujen tiedothan ovat kaikki merikortillamme eli Guide für die Sportschiffart osassa Der Main von Mainz bis Bamberg. Sieltä siis löytyvät sulkujen mitat ja yhteystiedot ym. tärkeää ja kaikki saksaksi…

Vaikka useamman kerran kutsuin sulkua, en saanut vastausta. Sulusta tuli pian poliisivene ja sen aiheuttama aalto heilutti SeijMeriä niin, että veneen takana oleva maston pää kolahti aika pahasti teräsponttiseinään, ja masto hieman kääntyi paikallaan, vaan ei mikään vaurioitunut. Sitten takaamme tuli kaksi isoa jokilaivaa ja ne ajoivat sulkuun. 

Ensimmäiseksi sulkuun ajoi puolalainen laiva, jota sulkumestari myöhemmin ohjeisti kiinnittymisessä, jotta sulutus sujuisi nopeammin...

Pian kuulin VHF:ltä luvan ajaa sulkuun ja niin pääsimme kiinnittymään kolmanneksi alukseksi sulkukammioon, joka on noin 330 metriä pitkä. Eikä siihen muita olisi enää mahtunutkaan. Sulussa nostokorkeus oli 4,5 metriä ja se kesti parisenkymmentä minuuttia. Kaiken kaikkiaan vietimme odotuksineen aikaa tällä sululla tunnin. Sulun jälkeen ajoimme enää viisi kilometriä, kun saavuimme Frankfurt am Mainin Westhafeniin pian iltapäivän aluksi.

Frankfurt am Mainin Westhafen

Helpohkon rantautumisen jälkeen oli pakko laittaa pressu aurinkosuojaksi, sillä aurinko porotti perän takaa pilvettömältä taivaalta. Satamakapteeni kertoi kuitenkin ennustetun myrskyä, sadetta ja ukkosta. Vahvistimme kiinnitysköysiä, jotta pysyisimme laiturissa kovassakin myräkässä. Sitten minä en kuumuuden vuoksi jaksanutkaan enää mitään muuta. Kapu kävi kaupassa yksin, kun minä taas lepäsin reporankana punkassa. Lämpötila näytti olevan varjossa 30 astetta ja vielä nyt yöllä näyttää lämpömittari täällä sisällä 28 astetta, joten olisko se hyvää yötä…