Keskiviikko, 11.6.14.

SeijMer Duisburgissa

Aamusta lähdimme taas liikkeelle. Yöllä satoi moneen otteeseen aika rankastikin, aamu oli pilvinen ja mukavan viileä. Laitoimme jopa takit päälle, kun joella kävi tuuli. Ennen puoltapäivää aurinko kuitenkin helotti ja kuumotti jo täyttä päätä, joten oli ajoittain melko tukalaa. Jokiliikenne oli vilkasta : vastaan tuli proomuja yhtenään ja kaikki takaa tulevat ohittivat meidät. Montakaan minuuttia emme saaneet olla ilman seuraa. Pienveneliikennettä ei juuri ollut; vastaan taisi koko päivänä tulla kaksi purkkaria masto kannella. Weselin kohdalla Kapu päätti ajaa seuraavaan marinaan. No, tänne Duisburgin Ruhrorter Yacht Clubin marinaan oli matkaa 62 kilometriä ja perillä olimme kahdeksalta; kymmenen tunnin ajon jälkeen. 

Saimme kohtuullisen kiinnittymispaikan ja ostettua dieseliä satamaisännältä kohtuuhintaan, 1,357 litra. Ruuaksi söimme Kapun pikaruokana paistamia lettuja salaatin ja mansikkahillon kera. Auringonlasku oli näyttävä ja liki täysikuu katselee taivaalta, joten hyvä käydä nukkumaan…

Auringonlasku Duisburgissa

PErjantai, 6.6.14

Innostuimmekin ravintoloitsijan kaupunkikehuista niin, että tänään aamulla polkaisimme keskikaupungille kirkkoja katselemaan. Samalla etsiskelimme kauppaa, josta saisimme ostettua paikantimeeni uuden akun. No, kirkkoihin ei päässyt, emmekä löytäneet akkukauppaakaan.

Muutaman tunnin pyöräilyn jälkeen palasimme veneelle. Ja tietenkin eri tietä, kuin olimme keskustaan menneet. Kapun suuntavaisto on pettämätön, vaikka tällä kertaa hän näytti käyttävän navigaattoria apunaan. Minä tosin luulin hänen puhuvan puhelimeen ja ihmettelin, minne oikein olemme menossa. Saavuimme kuitenkin oikotietä sinne mistä olimme lähteneetkin, joten anteeksipyyntöni Kapulle on taas paikallaan.   

Jokimatka kohti Doesburgia oli tapahtumaköyhä, vaikka maisemat olivatkin tavallisen kauniita. Kaksi isoa venettä ohitti meidät melkomoista vauhtia Doesburgin kaupungin kohdalla ja ne ennättivät ennen meitä vallata laituripaikat Steg #1:tä, joka oli pitkille aluksille varattu. Ahtauduimme kuitenkin kylkikiinnitykseen (kuten muutkin) laiturin päähän, vaikka puolet veneestämme jäi sen ulkopuolelle. 



Hoidettuamme rantautumismuodollisuudet minä väsähdin täysin. En jaksanut edes lähteä kauppaan, vaan Kapu sai hoitaa ostokset yksinään, kun minä lepäsin bunkassa. Syynä väsymykseeni saattoi olla kuuma ilma, joka nyt näyttää vallanneen Hollannin kylmän sadejakson jälkeen. Ruokailtuamme jaksoin onneksi käydä suihkussa ja vielä päivän päätteeksi kuvata auringonlaskun.