Innostuimmekin ravintoloitsijan kaupunkikehuista niin, että tänään aamulla polkaisimme
keskikaupungille kirkkoja katselemaan. Samalla etsiskelimme kauppaa, josta
saisimme ostettua paikantimeeni uuden akun. No, kirkkoihin ei päässyt, emmekä
löytäneet akkukauppaakaan.
Muutaman tunnin pyöräilyn jälkeen palasimme
veneelle. Ja tietenkin eri tietä, kuin olimme keskustaan menneet. Kapun
suuntavaisto on pettämätön, vaikka tällä kertaa hän näytti käyttävän
navigaattoria apunaan. Minä tosin luulin hänen puhuvan puhelimeen ja
ihmettelin, minne oikein olemme menossa. Saavuimme kuitenkin oikotietä sinne
mistä olimme lähteneetkin, joten anteeksipyyntöni Kapulle on taas
paikallaan.
Jokimatka kohti Doesburgia oli tapahtumaköyhä, vaikka maisemat olivatkin
tavallisen kauniita. Kaksi isoa venettä ohitti meidät melkomoista vauhtia
Doesburgin kaupungin kohdalla ja ne ennättivät ennen meitä vallata
laituripaikat Steg #1:tä, joka oli pitkille aluksille varattu. Ahtauduimme
kuitenkin kylkikiinnitykseen (kuten muutkin) laiturin päähän, vaikka puolet
veneestämme jäi sen ulkopuolelle. Hoidettuamme rantautumismuodollisuudet minä väsähdin täysin. En jaksanut edes lähteä kauppaan, vaan Kapu sai hoitaa ostokset yksinään, kun minä lepäsin bunkassa. Syynä väsymykseeni saattoi olla kuuma ilma, joka nyt näyttää vallanneen Hollannin kylmän sadejakson jälkeen. Ruokailtuamme jaksoin onneksi käydä suihkussa ja vielä päivän päätteeksi kuvata auringonlaskun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti