Torstai,5.6.14, sateinen päivä ja sulutusta

Aamulla heräsimme ekan kerran, kun ruoppaajan alta ensimmäinen proomu vaihtui toiseksi, silloin kello oli hieman yli kuusi. Ylös nousimme kahdeksalta ja heti 9 jälkeen jätimme upouuden, keskeneräisen marinan.

Deventerin hieno, mutta keskeneräinen marina...

Kolmen kilometrin ajon jälkeen saavuimme Prinssi Bernhardin sululle ja silloin oli sade jo alkanut. Pitelin venettä kiinni suurille laivoille tarkoitetussa seinämässä ja Kapu huuteli marifoonilla sulkuhenkilöstöä. Oli saanut vastauksen ja kertonut pyydettäessä veneen nimen, mutta ei sitten sen enempää. Siirtelimme venettä paikasta toiseen, jotta meidät nähtäisiin kamerassa ja vihdoin kiinnityimme sellaiseen paikkaan, josta pääsin kipuamaan luiskaa ylös sillalle. Paitsi, että en päässyt, kun portti oli lukossa. Palasin veneelle, etsin Wateralmanak 2 – kirjasta sulunhoitajan puhelinnumeron ja soitin sinne. Enkalntia puhuva mies antoi minulle toisen puhelinnumeron, josta saisin tietää, koska sulku aukeaisi meille.  Tässä toisessa numerossa vastasi mies, joka taisi puhua pelkkää hollantia tai siansaksaa, koska en ymmärtänyt hänen puheistaan juuri mitään. Kun selitin, että olemme menossa korjauttamaan lämmitintä, taisi hän kysellä firman nimeä. Lopulta kerroin hänelle hitaasti, että soitan sinne firmaan ja sieltä soitetaan hänelle sekä selitetään, mistä on kysymys.  Niinpä soitin Boerkam:piin, selitin asiani englantia puhuvalle ja minua ymmärtävälle miehelle, annoin puhelinnumeron ja hän lupasi hoitaa asian.  Eikä mennytkään kauaa, kun hän soitti takaisin minulle, kertoi sulun aukeavan pian ja että meidän pitääkin ajaa 1. satamaan, kun eilen oli ollut puhetta 2. satamasta. Melko pian pääsimmekin sulkuun, jossa meitä odotti parin metrin nousu.

 

Prins Bernhard -sulussa. Deventerissä

Sulusta päästyämme sataman puolelle Kapu kurvasi tiukasti vasemmalle ja sieltä hetken päästä löysimme tilapäisen kiinnittymispaikan ja korjausfirman auton. Kaksi miestä teki pari tuntia hommia, samalla huomasimme tarvitsevamme uuden starttiakun ja lämppärin kaapeloinnin uusiksi. Lämmitin toimii nyt kuitenkin erittäin tehokkaasti. Lähdin miesten matkaan maksamaan palvelua ja akkua, vaan firman koneelle ei kelvannutkaan Visa-luottokortti. Selitin siinä olevan kyllä debet-ominaisuudenkin, vaan lopulta pääsin pankkiautomaatille firman kasöörin kanssa ja vastineeksi käteismaksusta sain kyydin takaisin veneelle. Ja sade alkoi taas saman tien, kun irrottauduimme rannasta. Kutsuin taas marifoonilla (kanava 18) sulkua, jolloin siihen vastannut mies kysyi vain lakonisesti, että saimmeko moottorimme korjattua. Joten melko pian pääsimme sulusta läpi ja matkalle vastavirtaan kohti seuraavaa marinapaikkakuntaa, Zuthpenia.

Pääsimme illansuussa melko hyvissä ajoin perille Zutphenin marinan satamaan. Havenmeester näytti meille paikan kylkikiinnitykseen ja maksettuamme laiturimaksun saimme muutaman esitteen kaupungista ja maininnan, että kerhokanttiini on hyvä ruokapaikka. Niinpä käytyämme suihkussa menimme syömään kanttiiniin, joka oli juuri menossa kiinni. Omistajapariskunta lupasi kuitenkin laittaa meille lihapullia ja salaattia ja samalla rouva kehui kaupunkia. Hän kertoi asuneensa 12 vuotta Englannissa, joten hän puhui tosi kaunista kieltä. Hän opetti meitä sanomaan kiitos ja ole hyvä, vaan ei oikein uponnut...

SeijMer Zutphenin laiturissa

Lihapullat ja salaattia...