Lauantaina oli pilvistä aamusta alkaen, yöllä oli ollut kova
ukonilma ja sade. Päivän mittaan tuli semmoisia parin pisaran heikkoja kuuroja
kerran pari tunnissa. Lähdimme kävellen kauppaan vasta kolmen maissa
iltapäivällä, sateenvarjot mukana. Emme niitä kumminkaan tarvinneet, sillä ne
sadekuurot olivat todella heikkoja ja harvapisaraisia. Kauppamatkalla Kapu lepuutti
kättään repun kantohihnan varassa; käsivarsi oli siinä kuin kantositeessä. Loppupäivä kuluikin ruuanlaitossa,
tiskauksessa ja netissä; siis minulta. Kapu välillä lepäsi sängyssään tai
pelasi pasianssia opetellen hiiren käyttöä vasemmalla kädellä.
Sunnuntain vastaisena yönä oli taas ukonilma ja kova sade.
Sunnuntai valkeni pilvisenä ja taas sade kuuroili sen verran, että emme
lähteneet yhteiselle kaupunkikierrokselle, vaan vietimme päivän sisällä
veneessä. Minä luin pillerille lataamani Santeri Alkion Eevan ja Kapu lepäili
ja harjoitutti taas vasenta hiirikättään…
Lähdimme sitten kuitenkin neljän maissa kävelylle kohti
Rüdesheimin keskustaa. Kuljimme rantatietä läpi urheilupuiston ja ohi camping-alueen
ja saavuimme rantakadulle, jossa torstainakin olin pyöräillyt. Kävimme nyt yhdessä siellä Mekaanisen Musiikin Museolla, vaan opastetulle kierrokselle olisi
pitänyt olla neljä henkeä, eikä halukkaita meidän lisäksemme näkynyt…
 |
| Karhunvatukat ovat osittain kypsyneet Rüdesheimin rannalla |
 |
| Viiniä, viiniä... |
Kävimme
syömässä kunnon aterian edulliseen hintaan ja kävelimme lopulta takaisin veneelle.
Reilun kolmen tunnin lenkin jälkeen olikin mukava istahtaa taas Dorotean
penkille sateensuojaan ja ruveta netteilemään…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti