Aamu täällä Duisburgin satamassa oli pettymys:
Palvelurakennuksen ovet eivät olleet auki, joten jouduimme jättämään aamutoimet
siltä osin tekemättä. Se pariskunta, jolta olimme ostaneet matkalla tarvittavat
kartat ja kirjallisuutta, olivat kirjoittaneet tämän sataman kohdalle: Kamala
paikka. Ja se siis piti paikkansa; eipä tartte tulla toista kertaa, vaikka se
auringonlasku niin kaunis olikin…
Lähdimme siis liikkeelle jo heti kymmeneltä aurinkoiseen
ilmaan. Eikä se aurinko ollut pilven takana koko päivänä muutamaa minuuttia
kauempaa, joten tukalan kuuma oli. Kapu halusi taas välttämättä olla koko
päivän pinnassa, vaikka ehkä minäkin olisin siinä pärjännyt. Jokilaiva- ja
proomuliikenne oli tosi vilkasta ja tänään oli liikkeellä myös pienveneitä
eilistä enemmän. Virta vastaan meitä oli 3-3,5 solmua ja joen syvyys harvoin
yli 6 metriä. Sisämutkan puolella oli matalampaa, jopa vain 2 metriä, ja
laivojen ajolinjat vaihtelivat aina syvemmälle puolelle, joten me mutkittelimme
sitten siellä sisäkaarteessa, jotta paremmin pysyisimme poissa laivojen
jaloista.
Kuuden tunnin matkanteon jälkeen (19 mailia/34 km)
hakeuduimme Düsseldorfin Gelzheimiin DYC:n venekerhon satamaan. Kun saimme
ährättyä veneen kunnolla kiinni erääseen vapaaseen laituripaikkaan, tuli
satamakapteeni ilmoittamaan sen paikan olevan varattu. Kohteliaasti hän sitten
näytti minulle uuden paikan ja saman tien sosialistiset tilat ja porttikoodin.
Kapu siirsi SeijMerin uuteen paikkaan ja taas hikoilimme saadaksemme sen kunnolla
köysiin.
 |
| SeijMer Dusseldorfissa... |
Menimme marinan ravintolaan maksamaan laiturimaksun kahdeksi
yöksi ja samalla kysyimme Internetiä ja supermarkettia. Kauppaan saimme ohjeet,
vaan WiFiä ei täällä kuulemma ole; mikä pettymys…
Muutaman kerran kysyttyämme kadulla tietä löysimme supermarketin
kohtuullisen matkan päästä. Samalla kävimme apteekissa: minulla on jokakesäinen
yskänrokko huulessa ja siihen piti saada näkymätön suoja. Hollannissa emme
muuten onnistuneet näkemään yhtään apteekkia ja kokemuksen mukaan täällä
Saksassa niitä on liki joka kadunkulmassa…
Satamakapteeni selitti jotain myrskystä, joka oli tehnyt
tuhojaan. En kuitenkaan ymmärtänyt hänen juttuaan, ennen kuin kadulle mentyämme
näimme valtavan paljon kaatuneita puita. Suuret plataanit olivat kaatuneet
juurineen tästä joen penkan puistoista ja muista puista oli katkeillut paksuja
oksia. Joistain kerrostaloista oli lentänyt kattopeltejä, toisista kattotiiliä
alas kadulle. Myrsky oli ollut Helluntaimaanantain ja tiistai välisenä yönä,
juuri silloin kun Arnhemissäkin oli kova ukonilma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti