Maanantai
Yöllä oli kamalan kuuma. Ukonilma alkoi ekan kerran kahden
maissa. Salamoi ja jyrisi aluksi aika kaukana, vesisade oli kohtuullista. Kävin
nostamassa istuintyynyt sisälle suojaan, vaikka meillä se sadekatospressu
onkin. Muutaman tunnin päästä rajuilma tuli uudelleen ja nyt kolahti kerran
jossain tosi lähellä. Nukuimme yön huonosti, koska oli niin kuuma.
Aamulla aurinko paistoi, joten yöllinen näytelmä oli muisto
vain. Supermarketit aukesivat tänään kello 12, juuri kuumimpaan aikaan.
Lykkäsimme kaupoille lähtöä kello yhteen, kun silloin oli sopiva pilvipouta.
Etsin päälleni keveimmän kesämekon, jotta en tukahtuisi kuumuuteen ja
pyöräilimme Lidliin. Juuri kun olimme menossa kassajonoon, alkoi ulkona
hillitön sade. Joten kiertelimme myymälää heräteostoksia tehden, kunnes sade
meni ohi. Kaupassa minulle tuli liki kylmä, eikä kotimatkallakaan vielä hiki
vaivannut.
Kapu keitti perunoita sekä kukka- ja parsakaalia, minä tein
salaatin ja kaiken päälle eilistä lihakastiketta; hyvää taas oli.
Kävin taas klubivintillä netissä ja siellä hikoilin; oli
siis niin kuumaa. Ja pian kun pääsin takaisin veneelle, alkoi sade. Ukkonenkin
jyrisi taas, vaan jossain kauempana, sillä vielä ei näkynyt salamiakaan.
 |
| Arnhemin entinen postitalo... |
 |
| Musis Sacrum Arnheimissa |
Tiistai
Aamusta polkaisin pirteänä tyttönä kaupungille osoitteena
kamerakauppa, joka olimme 1. Helluntaipäivänä nähneet. Metsästin edelleen
kameran akun laturia, samoin kuin paikantimen akkua. Myivät minulle
universaalilaturin, vaan eivät sitä uutta akkua. Sillä laturilla kyllä saisi
ladattua senkin akun, vaan kun se ei enää ota latausta vastaan.
Irrottauduimme jo yhdentoista aikaan ja pääsimme heti
mukavaan vastavirtaan. Se ei nimittäin ensimmäisellä osuudella Neder Rijn
–jokea ollut ihan kahta solmuakaan.
 |
| Tuonne lähdimme tiistaiaamuna... |
Vaan kun saavuimme sitten sille
varsinaiselle pääjoelle, josta tämä Neder Rijn on yksi haara, niin vastavirta
muuttui heti voimakkaammaksi. Hollannin vierailulipun Kapu vaihtoi Saksan
vastaavaan vajaan neljän tunnin matkustuksen jälkeen kilometrillä 858.
Me ajelimme viisi tuntia neljän solmun vauhtia paahtavassa
helteessä ja saavuimme hyvissä ajoin Mahnensee- järvelle. Minun ohjeistettua
Kapua ajauduimme ohi oikean poistumiskohdan ja käännyttyä takaisin koimme
pienen hetken myötävirran ihanuutta; siis vauhti oli ainakin solmua suurempi
kuin mitä loki näytti.
 |
| Tästä ajoimme ohi; minun vikani...taas |
Mahnensee on pieni järvi, jossa pohjoispäässä on jopa 20
metriä vettä. Saimme hyvän laiturinpääpaikan RYC-venekerhon marinasta järven
eteläpäästä ja kyselimme maksaessamme nettiyhteyttä. Hafenmeister näytti pöydän
ääressä istuvaa miestä, jonka kertoi olevan juuri korjaamassa yhteyksiä Hän lupasi tuoda meille tunnukset kun homma
valmistuisi. Kun olimme ruokailleet ja Kapu oli tiskannut, naapuriveneen mies
ojensi lapun, jossa oli kirjaimia ja numeroita ”siistissä rivissä”. WiFi-yhteys
oli suojaamaton, mutta sinne piti kuitenkin kirjautua. Ja vaikka miten
kirjoittelin saamani tunnuksen merkit, ilmoitti ohjelma, että hotellikoodi on
väärin. Lopulta menin viereiselle laiturille etsimään apua, sillä siellä näytti
olevan porukkaa koolla. Joukossa oli satamakapteenikin, jolle esitin murheeni. Ja
kun sitten yhdessä kokeilimme nettiyhteyttä, hän omalla Samsungillaan, niin
yhtäkkiä pääsinkin Facebookiin. Satamakapteeni jäi ihmettelemään omaa
konettaan, sillä ei hänkään vaikeuksitta näyttänyt pääsevän virtuaalimaailmaan.
Siirryin omaan veneeseen ja sitten huomasin, että en pillerillä enkä läppärillä
päässyt muille sivustoille kuin tuo Facebook ja omat google-tilini sivut. Aika
outoa, joten en voinut esim. julkaista edellistä blogikirjoitustani.
Kävimme maksullisessa suihkussa, vaikka järvivesi oli 22
asteista. Kapua on kuitenkin vaikea saada noin kylmään veteen… Suunnittelimme
keskiviikon matkaa ja seuraavaa yöpymispaikkaa. Vaihtoehtoja ei kovin tiheään
ole tarjolla, joten ajaisimme huomenna kait vajaat 30 kilometriä Weselin kaupunkiin.
 |
| SeijMer laiturissa Mahnenseellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti