Maanantai, 9.6.14 ja tiistai 10.6.14

Maanantai

Yöllä oli kamalan kuuma. Ukonilma alkoi ekan kerran kahden maissa. Salamoi ja jyrisi aluksi aika kaukana, vesisade oli kohtuullista. Kävin nostamassa istuintyynyt sisälle suojaan, vaikka meillä se sadekatospressu onkin. Muutaman tunnin päästä rajuilma tuli uudelleen ja nyt kolahti kerran jossain tosi lähellä. Nukuimme yön huonosti, koska oli niin kuuma.

Aamulla aurinko paistoi, joten yöllinen näytelmä oli muisto vain. Supermarketit aukesivat tänään kello 12, juuri kuumimpaan aikaan. Lykkäsimme kaupoille lähtöä kello yhteen, kun silloin oli sopiva pilvipouta. Etsin päälleni keveimmän kesämekon, jotta en tukahtuisi kuumuuteen ja pyöräilimme Lidliin. Juuri kun olimme menossa kassajonoon, alkoi ulkona hillitön sade. Joten kiertelimme myymälää heräteostoksia tehden, kunnes sade meni ohi. Kaupassa minulle tuli liki kylmä, eikä kotimatkallakaan vielä hiki vaivannut.

Kapu keitti perunoita sekä kukka- ja parsakaalia, minä tein salaatin ja kaiken päälle eilistä lihakastiketta; hyvää taas oli.

Kävin taas klubivintillä netissä ja siellä hikoilin; oli siis niin kuumaa. Ja pian kun pääsin takaisin veneelle, alkoi sade. Ukkonenkin jyrisi taas, vaan jossain kauempana, sillä vielä ei näkynyt salamiakaan.

Arnhemin entinen postitalo...

Musis Sacrum Arnheimissa

Tiistai

Aamusta polkaisin pirteänä tyttönä kaupungille osoitteena kamerakauppa, joka olimme 1. Helluntaipäivänä nähneet. Metsästin edelleen kameran akun laturia, samoin kuin paikantimen akkua. Myivät minulle universaalilaturin, vaan eivät sitä uutta akkua. Sillä laturilla kyllä saisi ladattua senkin akun, vaan kun se ei enää ota latausta vastaan.

Irrottauduimme jo yhdentoista aikaan ja pääsimme heti mukavaan vastavirtaan. Se ei nimittäin ensimmäisellä osuudella Neder Rijn –jokea ollut ihan kahta solmuakaan. 

Tuonne lähdimme tiistaiaamuna...

Vaan kun saavuimme sitten sille varsinaiselle pääjoelle, josta tämä Neder Rijn on yksi haara, niin vastavirta muuttui heti voimakkaammaksi. Hollannin vierailulipun Kapu vaihtoi Saksan vastaavaan vajaan neljän tunnin matkustuksen jälkeen kilometrillä 858.  

Me ajelimme viisi tuntia neljän solmun vauhtia paahtavassa helteessä ja saavuimme hyvissä ajoin Mahnensee- järvelle. Minun ohjeistettua Kapua ajauduimme ohi oikean poistumiskohdan ja käännyttyä takaisin koimme pienen hetken myötävirran ihanuutta; siis vauhti oli ainakin solmua suurempi kuin mitä loki näytti. 

Tästä ajoimme ohi; minun vikani...taas

Mahnensee on pieni järvi, jossa pohjoispäässä on jopa 20 metriä vettä. Saimme hyvän laiturinpääpaikan RYC-venekerhon marinasta järven eteläpäästä ja kyselimme maksaessamme nettiyhteyttä. Hafenmeister näytti pöydän ääressä istuvaa miestä, jonka kertoi olevan juuri korjaamassa yhteyksiä  Hän lupasi tuoda meille tunnukset kun homma valmistuisi. Kun olimme ruokailleet ja Kapu oli tiskannut, naapuriveneen mies ojensi lapun, jossa oli kirjaimia ja numeroita ”siistissä rivissä”. WiFi-yhteys oli suojaamaton, mutta sinne piti kuitenkin kirjautua. Ja vaikka miten kirjoittelin saamani tunnuksen merkit, ilmoitti ohjelma, että hotellikoodi on väärin. Lopulta menin viereiselle laiturille etsimään apua, sillä siellä näytti olevan porukkaa koolla. Joukossa oli satamakapteenikin, jolle esitin murheeni. Ja kun sitten yhdessä kokeilimme nettiyhteyttä, hän omalla Samsungillaan, niin yhtäkkiä pääsinkin Facebookiin. Satamakapteeni jäi ihmettelemään omaa konettaan, sillä ei hänkään vaikeuksitta näyttänyt pääsevän virtuaalimaailmaan. Siirryin omaan veneeseen ja sitten huomasin, että en pillerillä enkä läppärillä päässyt muille sivustoille kuin tuo Facebook ja omat google-tilini sivut. Aika outoa, joten en voinut esim. julkaista edellistä blogikirjoitustani.

Kävimme maksullisessa suihkussa, vaikka järvivesi oli 22 asteista. Kapua on kuitenkin vaikea saada noin kylmään veteen… Suunnittelimme keskiviikon matkaa ja seuraavaa yöpymispaikkaa. Vaihtoehtoja ei kovin tiheään ole tarjolla, joten ajaisimme huomenna kait vajaat 30 kilometriä Weselin kaupunkiin.

SeijMer laiturissa Mahnenseellä

Sunnuntai, 8.6.14.

Olimme eilen Arnhemiin tultuamme ripustaneet valkoisen pressun aurinkosuojaksi maston yli, jotta saisimme hieman varjostusta istuintilaan. Se toimi alkuperäisessä tarkoituksessaan sadesuojanakin, sillä kukonlaulun aikaan tänä aamuna ripsi vettä, ja onneksi ilma silloin viileni. 

Vaan kun olimme lähdössä kaupunkikierrokselle, satoi taas. Siinä sitten lepäilimme ja keräsimme voimia, jotta pääsimme iltapäivällä pyöräilemään kohti Arnhemin keskustaa. Matkaa oli helteisessä säässä toista kilometriä ja onneksi jaksoin polkea sen; täällähän ei juuri ole mäkiä…

Kiersimme kirkot, ulkoa, ja nautimme jätskit parin tunnin polkemisen kunniaksi. Kyselin yhdestä liikkeestä (videovuokraamo + käyt. puhelinten kauppa) laturia kamerani akkuun ja nuorimies näytti meille kartalta, missä Media Markt on. Fillaroimme sinne, vaan eihän helluntaina mikään kauppa ollut auki; paitsi siis se videovuokraamo…

Arnhemin vanha ja uusi kaupungintalo sulassa sovussa...

Epäonnistunut panoraamakuva . Ei tuo vanha kaupungintalo ihan noin vino tainnut olla...

Veneelle palattuamme olin niin kuumissani, että minun oli pakko pistäytyä Reinissä, veneen uimaportailla seisten. Sitten suihkutin itseni takatuhdolla seisten ja olo oli paljon mukavampi. Veden lämpötila oli 20 astetta ja monesta veneestä hypeltiin veteen. Siispä minäkin uskalsin upottaa itseni hetkeksi Reiniin.

Illalla sitten kävin hikoilemassa klubirakennuksessa ja sain lauantaisen jutun julkaistua.

Arnhemiläisiä virkistäytymässä

Tämmöinen lepäili keskellä kaupunkia...

Lauantai, 7.6.14 Vastavirrasta myötävirtaan

Tänä aamuna lähdimme Doesburgista liikkeelle mukavaan keliin puoli kymmenen maissa. Ilma ei vielä ollut ennättänyt lämmetä liikaa, aurinko paistoi välillä pilven takaa ja melko mukavan raikas vieno tuuli viilensi oloa.

Matkalla tuli vastaan useita proomuja ja meidät ohitti kolme. Doesburgista lähteneitä moottoriveneitä meni ohitsemme useita ja myös vastaan tuli monta kikkelivenettä. 

Kuvasin mm. haikaran pesiä, kameleita ja lehmiä rannassa.

Aidan takana oli lisäksi kaksikyttyräinen...

Vastavirta Ijssel-joella oli pahimmillaan 2,5 solmua, joten etenimme vain alta 4 solmun vauhtia, kuten koko ajan tällä joella. Tilanne kuitenkin muuttui hetkessä, kun kaarsimme Ijsseliltä Reinille ja kohti Arnheimiä. Saimme kokea myötävirran vaikutuksen, kun yhtäkkiä vauhtimme pohjan suhteen olikin puoli solmua enemmän kuin veden suhteen. Kuljimme siis viimeiset pari kilometriä melkein seitsemän solmun todellista vauhtia; mukavaa…

Vastavirta Ijssel-joella oli pahimmillan 2,5 solmua...

Pääsimme kiinnittymään 22 kilometrin ajon jälkeen Arnhemin Z & MV JASON -soutu- ja purjehdusseuran laituriin Reinin (Neder Rijn) rantaan helteisessä säässä. Ystävällinen Havenmeester auttoi naapuriveneen isännän kanssa meitä saamaan köydet kunnolla kiinni, jotta veneemme pysyisi virrassa paikoillaan. Kävimme Havenkantoorilla maksamassa kolmen yön majoituksen ja samalla kuulimme, että nettiyhteys on hyvä, vaan toimii kuitenkin vain satamarakennuksessa. Niinpä syönnin ja suihkun jälkeen menin hetkeksi kuumaan klubihuoneeseen netteilemään ja julkaisemaan muutaman viimepäivän kirjoituksen.

Tässä osassa Reiniä on hiekkarantoja, joissa ihmiset näyttävät viettävän viikonlopun alkua. Veden lämpötila on 18 astetta ja minunkin teki mieli uimaan. Tämä marina on kuitenkin umpinaisen satama-altaan suulla, joten veneestä uiminen ei oikein ole fiksua. Joillain naapuriveneillä näytti olevan mm. kumiveneitä, joilla he ajoivat uimarannalle. Hieman katteeksi kävi…

Reinin rannalla...