Kapu käytti marinan tarjoamia mahdollisuuksia ja kävi
perävaunullisella fillarilla huoltoasemalla täyttämässä dieselkanisterit. Minä
olin aiemmin hänen tankatessaan venettä käynyt kaupassa ostamassa tuoreet
sämpylät. Meillä ei nimittäin aamulla ollut ollut kuin näkkäripalanen jogurtin
kanssa aamiaiseksi. Haudutuskattilan
rikkouduttua Kapu oli pitkin hampain suostunut syömään tavallisesti keitettyä
kaurapuuroa, vaan nyt olivat kauraryynit loppu, kun niitä ei Lidlistä saanut.
Kapulle antamani huoltoasemalleajo-ohje ei tainnut olla
oikein selvä, koska hän oli joutunut kysymään uusia ohjeita poliisiasemalta,
vaan lopulta hän ilmestyi kahden täyden kanisterin kanssa takaisin marinaan.
Iltapäivällä lähdin pyöräilemään uudestaan, nyt tyhjät pullot ja kamera
mukanani. Sain palautettua Lidliin kahden Euron edestä muovipulloja ja sitten
jatkoin matkaa kohti Rüdesheimin keskustaa. Matkalla näin kampaamon ja kun
siellä sattui juuri olemaan vapaa aika, niin sain hiukseni leikkautettua ja
vain 19 rahan hintaan.
Jatkoin matkaa ja pian olin rantakadulla keskellä
kahviloita, viinitupia ja turisteja. Juna kulki taas vilkkaan kadun ja joen
välissä, ja usein.
Poikkesin sivukadulle, joita näytti lähtevän rannasta
poispäin useita ja saavuin Mekaanisen Musiikin Museolle, Oberstrasselle. Soitin
Kapulle, että löysin häntä kiinnostavan kohteen, vaan hän ei jaksanut lähteä
liikenteeseen.
Kellokin näytti olevan jo yli viisi ja museo on auki vain
kuuteen.
Talutin pyörääni takaisin päin kohti marinaa, ja kuvailin välillä
mielenkiintoisia vanhoja taloja, joissa jokaisessa näytti olevan viinitupa. En
kuitenkaan vieläkään pysähtynyt
maistelemaan viiniä, vaan käväisin paikallisessa Rewessä ostamassa
kaurahiutaleita ja omenamehua. Mehusta
sitten illalla keitin mehukeittoa, jota syödään kaurapuuron kanssa.
Kapu oli
kyllä odottanut, että olisin käynyt ostamassa uuden haudutuskattilan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti