Yöllä oli mukavan viileää, veneessä 20 astetta, vaikka
ulkona paistoi herättyämme aurinko kuumasti. No, ilma muuttui pian
puolipilviseksi, joten uskaltauduimme ennen puoltapäivää liikenteeseen,
Kysyimme tietä ravintolasta ja saimme ohjeet mennä kaupunkiin sillan alta
junalla (train). Sieltä sillan alta kulki kuitenkin raitiotie ja – vaunu.
Ostimme automaatista singel-liput 2,5 Euron kappalehintaan ja hyppäsimme
ratikka numero 79ään. Unohtui katsoa, miltä pysäkiltä matkaan lähdimme, joten
tiirailin tarkasti linjakarttaa vaunun seinällä. Samalla yritimme saada selvää
pysäkkikuulutuksista ja ymmärtää niitä. Pian raitsikka sukelsi maan alle ja
muuttui U-bahnaksi.
Olimme päättäneet mennä kaupungin päärautatieasemalle ja
niinpä kiipesimme siellä maan alta keskelle vilkasta asemahallia. Junia emme
ennättäneet nähdä, vaan etsiydyimme saamiemme neuvojen mukaan korttelin päähän
turisti-infoon karttaa hakemaan. Sieltä saimme kartan lisäksi ohjeet, miten löytää
venetarvikeliike läheltä vanhaa kaupunkia. Me tarvitsemme, siis minä…,
stepfenderin, eli lepuuttimen, joka toimii askeleena. Koska emme pääse
kulkemaan veneeseen keulan kautta maston vuoksi, joudumme kipuamaan sivusta
kaiteen yli. Niinhän on tehty monesti ennenkin, vaan silloin olen voinut ottaa
tukea maston vanteista; nyt niitä ei ole käytettävissä. Ja nyt täällä
Düsseldorfissa on laituri niin matalalla, että minulla on vaikeuksia päästä
veneeseen: ei meinaa ponnistusvoima riittää, vaikka apuköydestä saan hieman
tukea.
Pitkähkön kävelymatkan jälkeen löysimmekin Bastionstrassen
poikkikadulta venetarvikeliikkeen. Siellä oli kyllä lepuuttamia, mutta ei
etsimäämme. Kauppias kertoi Mediahafenissa olevan toisen liikkeen, jossa
saattaisi olla etsimämme. Hän soittikin sinne, kertoi siellä olevan yhden
stepfenderin ja kirjoitti liikkeen osoitteen karttaamme. Sitten kun
huomenaamulla lähdemme eteenpäin, pistäydymme Mediahafenissa, etsimme kaupan ja
teemme ostoksen.
Vanhakaupunki oli aivan vieressä ja ensimmäiseksi
kiertelimme torilla. Tarjolla oli paljon kaikkea ja paikalla paljon väkeä
ostamassa ja syömässä mm. kalasämpylöitä, joita näytti saavan 2,10 kappale.
Hedelmät olivat tuoreita, vaan mielestäni aika kalliita. Vaan niinhän
Suomessakin torien tuoretavara on kalliimpaa kuin kauppojen. Jatkoimme
katselukierroksen jälkeen matkaa ja saavuimme kirkon kautta raatihuoneelle.
Sieltä menimme rantabulevardille kuppilaan syömään kalasämpylän, joka maksoi 3
Euroa, siis varsin nerokasta…
Kävimme vielä Pyhän Lambertuksen basilikassa ja sitten
lähdimme talsimaan rantatietä veneelle. Emme siis tarvinneet muistaa
kotipysäkin nimeä, kun kävelimme kotimatkan. Päästyämme Theodor Heuss –sillalle
näimme, mitä tuhoja alkuviikon myrsky oli tehnyt Rhein park –puistossa.
Valtavia hevoskastanjoita, poppeleita ja hybridihaapoja oli kaatunut juurineen.
Useista muista puiston puista oli katkeillut oksia ja kaupungin työntekijät
olivat raivaushommissa. Polttopuita tuli nyt oikein urakalla…
Miten tämä tehtiin...? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti