Aamulla suunnistimme Medien Hafeniin marina-putiikkia
etsimään. Tiesimme liikkeen nimen ja ositekin oli tallennettu navigaattoriin.
Yritimme ensin A-altaaseen, vaan sinne emme päässeet, kun jäimme kölistä
kiinni. Irti päästiin kumminkin helposti ja sitten Kapu ajoi varovasti seuraavaan
altaaseen B. Siellä oli liki 6 metriset tukiseinät ja kiinnittyminen kielletty.
Kapu ajoi kumminkin varovasti tukiseinän viereen sellaiseen kohtaan, jossa oli
tikkaat ylös penkalle. Niinpä sitten kiipesin kanavan reunalle, siitä vielä
saman verran ylös kiviportaita ja olin kuivalla maalla pitkän heinän keskellä
kulkevalla tiellä. Katsoin navigaattorista suuntaa, suunnistin heinikon yli ja
huomasin olevani ratikan päätepysäkillä. Viereisen tien toisella puolella näkyi
kaipaamani kauppa, jonne kiirehdin. Vaan voi itku, liikkeen ovi oli lukossa,
eikä sisällä ollut ketään, ei edes valoja. Siis tyhjin käsin palasin veneelle
ja surkuttelin, ettei eilen kukaan ollut neuvonut ostoksille menoa ratikalla…
Lähdimme Reinille ilman uutta lepuuttajaa ja suuntasimme
matkan taas vastavirtaan. Lauantaista huolimatta jokilaivaliikenne oli
vilkasta, pienveneitä ja soutelijoita oli liikkeellä paljon ja kohtasimme jopa
yhden purjehtivan veneen.
 |
| Myrskyn raiskaamia puita oli pitkin jokivartta... |
 |
| Taitaa olla ensimäinen purjehtija, jonka Reinillä näimme... |
Pitkin matkaa näimme myrskyn katkomia puita, vaan ei niin
paljoa kuin Düsseldorfissa. Päivä oli pilvinen ja pohjoistuuli tuntui välillä
viileähköltä. Vettä tuli muutaman kerran; minä tunsin kait kolme pisaraa
kasvoillani…
40 kilometrin ajon jälkeen saavuimme Leverkusenin Hitdorfiin
Yacht-Club Wuppertal-Hitdorfin venesatamaan. Nämä Reinin varren venesatamat
näyttävät olevan altaissa, jotka on penkalla erotettu pääjoesta. Kaikki seudun
venekerhot pitävät laitureitaan samalla rannalla, vierekkäin. Täälläkin
alueella niitä näytti olevan 6 sulassa sovussa ja lisäksi vielä Kran-Cafe:lla
oma laiturinsa. Meidän marinassa oli sitten
vihdoin nettiyhteys, vaan eihän se tietenkään toiminut veneessä; ainoastaan
klubiravintolassa. Siellä sitten istuinkin illalla viinilasin kanssa ja
netteilin viikon juttuja blogiini. Paikallisen veneenomistajan saksankielisestä
kertomuksesta olin ymmärtävinäni, että Helluntain myrskyssä oli Westfalenin
alueella kuollut peräti kuusi ihmistä. En kuitenkaan ole varma, ymmärsinkö
asian oikein. Itse myrskytuuli oli kestänyt vain puolisen tuntia, mutta
salamointia oli jatkunut läpi yön.
Huomasin televisiosta, että jalkapallon
maailmanmestaruuskivat olivat jo alkaneet; klubin emäntä katsoi jännittyneenä
matsia, jossa ilmeisesti Costarica pelasi jotakuta vastaan. En tiedä pelistä
sen enempää, sillä ravintoloitsija saapui paikalle, vaimo toivotti hyvää yötä ja
niin minunkin oli lähdettävä nukkumaan…
 |
| Klubitalo on tuolla ylhäällä. SeijMer oli tuossa vapaassa paikassa... |
 |
| Kran-Cafe... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti