Lauantai, 12.7.14 Löytyi maksullinen laituripaikka

Päivitän tätä juttua Schweinfurtin McDonald'issa Kapun koneella ja valitettavasti kuvat ovat omalla koneellani veneessä. Lisään ne tähän, kunhan pääsen taas nettiin...
LISÄYS 20.7.14 Lisäsin muutaman kuvan, kun täällä satamassa on nettiyhteys...

Lähdimme Gemündestä matkaan jo heti yhdeksältä ja saavuimme Harrbachin sululle (km 220) kymmeneltä. Sulusta tuli alas laiva, jossa oli koko perhe mukana, emäntä laittoi pyykkiä kuivumaan ja pienokainen oli kapteenin kanssa ohjaamassa laivaa. 

 

Koko perheen bisnes...

 Ilmoittautuessani sulkumestarille, kertoi hän meidän joutuvan odottamaan puolisen tuntia jotain alusta. Odotus venyi kuitenkin, ja vasta vähän vaille 11 pääsimme Isabel-laivan perässä ajamaan sulkuun. Viiden metrin nousu sujui mukavasti, sillä Isabel oli sulussa mukavasti ”poikittain” ja esti näin ollen suluntäyttövirtauksia keikuttamasta venettämme. Tällä sulun padolla ei ollut ylivirtausta, vaan ilmeisesti voimalaitos käytti kaikki ylimääräisetkin vedet sähköntuotantoon.

Karlstadtin kaupungin ohitimme manaillen, kun sielläkään ei ollut meille kiinnityspaikka, jotta olisimme päässeet lähemmin tutustumaan tähän muurin suojaamaan pikkukaupunkiin, jossa joen toisella rannalla on Karlburgin linnan raunio.

Karlstadtin kaupunkikin jäi tutustumatta...

Ajelimme Isabel-laivan perässä Himmelstadtin sululle, jossa olimme klo 11.30 ja jo ennen kahtatoista pääsimme sulusta ulos. Tämä kaupunki on kuuluisa vuosittain ensimmäisenä adventtina avautuvasta Baijerin ainoasta joulupostitoimistosta.

Ajelimme sveitsiläisveneen ja Isabellan perässä seuraavalle sululle. Jokilaivoja ei kannata ohittaa, koska sululla niitä on kuitenkin odotettava; eikä meillä olisi vauhtiakaan ohittamiseen.

Erlabrunnin sululla olimme 10 vaille kaksi ja 14.13 jatkoimme taas matkaa. Vähän ennen kolmea saimme näkyviin Würzburgin kaupungin ja sen alle kolmemetrisestä sulusta olimme ulkona pian puoli neljän jälkeen. Nyt olimme sveitsiläisveneen kanssa kahdestaan, sillä Isabel oli jäänyt täydentämään polttoainetankkejaan MSG:n bunkerbootille km 247.

Heti kaupungin jätettyämme tuli vastaan outo näky: iso lehmä veneen kannella. Kyseessä näytti olevan Milkan mainosvene ”#muhboot” violetinvärisine lehmineen.

Neljän maissa olimme taas sululla, nyt Randersacker-kaupungissa, km 259. Nyt edessämme oli Würzburgista lähtenyt Maltalainen risteilyalus Scenic Jewel. Se piti koneensa käynnissä ja pieni veto päällä koko sulutuksen ajan, joten koimme aikamoista keikutusta ja veneen pito paikallaan pyörteisessä vedessä oli tosi hankalaa. 

Muutama kilometri sulun jälkeen sveitsiläiset jatkoivat matkaa, kun me käännyimme Eibelstadt Wassersportclubin venesatamaan. Ensin näytti siltä, että meille ei ole paikkaa, vaan pitkässä laiturissa olevat veneet ilmoittivat juuri olevansa lähdössä. He jopa mittasivat veden syvyyden, ja varmistivat, jotta voisimme turvallisesti ajaa laituriin. Niinpä saimme veneen laituriin kiinni suuren leirintäalueen vierelle jo viiden aikaan iltapäivällä, siis hyvissä ajoin.


 Hintaa tälle vierailulle kertyi 17 Euroa yöltä, johon tosin sisältyi 2 € suihkusta, 2€ sähköstä ja ilmeisesti saman verran vedestä. Vettä tankkiimme ei kuitenkaan mennyt kuin muutama kymmenen litraa, joten aika arvokasta se taitaa olla…

Alkuillasta vene keikkui kovasti, kun pikaliipparilla vedättivät toisiaan renkaan päällä; tällä alueella oli vesihiihto sallittua. Yö kuitenkin oli rauhallinen.

Perjantai, 11.7.14 Vain yksi sulku ja 20 km ajoa

Aamulla heräsimme Neustadtin kirkon juurelta pylväitten välistä ajoissa; yö oli ollut aika rauhallinen, koska silloin ei kovin montaa alusta joella kulkenut.

Olimme ensimmäisellä sululla, Steinbach (km 201) jo ennen yhtätoista, mutta odotusaika oli pitkä, ennen kuin pääsimme sulkuun. Emme tiedä, miksi vihreä valo syttyi meille ja sveitsiläisveneelle vasta 11.40. Kahdeltatoista olimme kuitenkin nousseet 5,14 m ylemmäs ja jatkoimme matkaa, toisen veneen jäädessä taaksemme.

Olimme päättäneet etsiytyä yöpymispaikkaan hyvissä ajoin, eilisestä viisastuneena. Gemünden kaupungin suojasatamaan, jossa on vesiviranomaisen toimisto ja ohjekirjan mukaan maksuvelvollisuus, käännyimme kilometrillä 210 pikkusen vaille yksi. Saimme hyvän laituripaikan, vaikka siinä ei ollut mitään mukavuuksia, mutta ei ollut maksuakaan. WSA:n toimisto oli kiinni ja eräs pihalla ollut mies sanoi yöpymisen olevan ihan OK.  Pian samaan satamaan ajoi toinenkin vene ja kiinnittyi kanssamme laituriin.

Gemünde joenmutkassa ylimpänä, Stadtprozelten vas. alhaalla

Gemünden kaupungin keskusta oli kirjan mukaan 800 metrin päässä. Laitoimme fillarit kuntoon ja olimme juuri alkamassa kantaa niitä laiturilta ylös, kun alkoi sataa. Ei muuta kun satulat pois, ja kiireesti veneeseen levittämään pressua sateensuojaksi. Onneksi oli lämmin, kuten koko päivän oli ollut, sillä kastuin aika märäksi, ennen kuin sadekatos oli paikallaan. Ja sitten sitä vettä tuli; hetken oikein kaatamalla.  Tunnin päästä aurinko kuitenkin paistoi taas lämpimästi ja lähdimme pyöräilemään kohti Gemünden keskustaa. Fillaroimme läpi keskustan ja kävimme kaupassa ostamassa vichyvettä. Takaisintulomatkalla kävimme turisti-infossa ostamassa kaupungin kartan 50 sentillä ja huomasimme ilmaisessa turistilehdessä olevan liki saman kartan; emme siis päässeet eksymään…

Kävimme myös paikallisessa, ilmeisesti katolisessa, kirkossa ja ihailimme raatihuonetta ja ”puolipuu” taloja. Kun olimme palaamassa veneelle, nousi luoteen puolelta synkkiä pilviä. Pari sataa metriä ennen satamaa alkoi hillitön tuuli; en meinannut päästä polkemaan eteenpäin ollenkaan. Ennätimme veneelle juuri ennen sadetta, mutta varsinaista myrskyä emme kokeneet. Veneen moottori oli ruokailun jälkeen käynnissä puolisen tuntia, jotta Kapu sai kuumaa tiskivettä. Yö sujui taas rauhallisesti ilman keinuntaa.