Aamulla heräsimme Neustadtin kirkon juurelta pylväitten välistä ajoissa; yö oli ollut aika rauhallinen,
koska silloin ei kovin montaa alusta joella kulkenut.
Olimme ensimmäisellä
sululla, Steinbach (km 201) jo ennen yhtätoista, mutta odotusaika oli pitkä, ennen kuin pääsimme sulkuun. Emme tiedä, miksi vihreä valo syttyi meille ja
sveitsiläisveneelle vasta 11.40. Kahdeltatoista olimme kuitenkin nousseet 5,14
m ylemmäs ja jatkoimme matkaa, toisen veneen jäädessä taaksemme.
Olimme päättäneet etsiytyä yöpymispaikkaan hyvissä ajoin,
eilisestä viisastuneena. Gemünden kaupungin suojasatamaan, jossa on vesiviranomaisen
toimisto ja ohjekirjan mukaan maksuvelvollisuus, käännyimme kilometrillä 210
pikkusen vaille yksi. Saimme hyvän laituripaikan, vaikka siinä ei ollut mitään
mukavuuksia, mutta ei ollut maksuakaan. WSA:n toimisto oli kiinni ja eräs
pihalla ollut mies sanoi yöpymisen olevan ihan OK. Pian samaan satamaan ajoi toinenkin vene ja
kiinnittyi kanssamme laituriin.
 |
| Gemünde joenmutkassa ylimpänä, Stadtprozelten vas. alhaalla |
Gemünden kaupungin keskusta oli kirjan mukaan 800 metrin
päässä. Laitoimme fillarit kuntoon ja olimme juuri alkamassa kantaa niitä
laiturilta ylös, kun alkoi sataa. Ei muuta kun satulat pois, ja kiireesti
veneeseen levittämään pressua sateensuojaksi. Onneksi oli lämmin, kuten koko
päivän oli ollut, sillä kastuin aika märäksi, ennen kuin sadekatos oli
paikallaan. Ja sitten sitä vettä tuli; hetken oikein kaatamalla. Tunnin päästä aurinko kuitenkin paistoi taas
lämpimästi ja lähdimme pyöräilemään kohti Gemünden keskustaa. Fillaroimme läpi
keskustan ja kävimme kaupassa ostamassa vichyvettä. Takaisintulomatkalla kävimme
turisti-infossa ostamassa kaupungin kartan 50 sentillä ja huomasimme ilmaisessa
turistilehdessä olevan liki saman kartan; emme siis päässeet eksymään…
Kävimme myös paikallisessa, ilmeisesti katolisessa, kirkossa
ja ihailimme raatihuonetta ja ”puolipuu” taloja. Kun olimme palaamassa
veneelle, nousi luoteen puolelta synkkiä pilviä. Pari sataa metriä ennen
satamaa alkoi hillitön tuuli; en meinannut päästä polkemaan eteenpäin
ollenkaan. Ennätimme veneelle juuri ennen sadetta, mutta varsinaista myrskyä
emme kokeneet. Veneen moottori oli ruokailun jälkeen käynnissä puolisen tuntia,
jotta Kapu sai kuumaa tiskivettä. Yö sujui taas rauhallisesti ilman keinuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti