Aamusta Stadtprozeltenissa tankkasimme vettä, kävimme kaupassa ja lähdimme
liikkeelle vasta 11.30. Kuvasin Main-laakson suurimman linnanraunion joelta,
koska sinne emme olleet kävelleet.
Ensimmäinen sulku oli jo 3 km päässä. Faulbachin sulun (km
147) 4,5 metrin noususta selvisimme jokilaivan kanssa, aikaa meni liki tunti.
Samalla huomasimme, että padon yli juoksutettiin vettä. Ilmeisesti eilinen sade
oli lisännyt joen vesimäärää ja ylimääräiset vedet oli laskettava alaspäin
tulvan estämiseksi. Nythän meillekin luulisi riittävän vettä, kun on satanut…
Eichelin sululle (km 160) 13 km päähän saavuimme hieman
jälkeen kahden. Sulkuportit olivat auki ja pääsimme ajamaan suoraan sisään. 4,5
m sulutus kesti noin 20 minuuttia ja täälläkin oli ylijuoksutusta. Tämä sulku
oli rakennettu 1933-36; asiasta oli kuva ja maininta sulkutoimistorakennuksen
seinässä.
Neljän aikaa olimme Lengfurtin sululla (km 175), joka myös
näytti meille heti vihreää valoa. Sen nelimetrinen sulutus sujui nopeasti ja
rauhallisesti ja viiden aikaan ohitimme jo Marktheidenfeldin sillat.
Puoli kuuden aikaan saavutimme Rothenfelsin sulun, josta
vastaamme tuli suuri matkustajalaiva. Nämä jokiristeilyalukset ovat yli
satametrisiä massiivisia laitoksia, joissa on makuutilat yleensä alle 200
henkilölle. Niitä ei monia päivässä tule vastaan täällä Mainilla, jossa
yleensäkin on liikennettä huomattavasti vähemmän kuin Reinillä. Reinillä ei
tarvinnut kymmentä minuuttia kauemmin ajaa yksin ja täällä vastaantulijaa ei
ole edes joka sulkuvälillä…
Olimme etsiskelleet yöpymiskiinnityspaikkaa suluilta. Tällä Rothenfeltin
sulun yläjuoksulla oli kuitenkin sellainen heinikko, että siihen emme uskaltaneet
ajaa lähellekään, saati sitten kiinnittyä…
Km:llä 187 oli camping-alueella veneiden kiinnityspoijuja,
vaan ne on tarkoitettu vain pienveneille, joita karavaanarit kuljettavat
trailereilla mukanaan, siis ei meille.
Kuuden jälkeen aloimme olla niin kyllästyneitä ajamiseen ja
etsimiseen, että tartuimme vihjeeseen, jonka opaskirjasta luimme: ”189,9 RU
Liegestelle an den Dalben”. Ohitettuamme Neustadtin ja Erlachin välisen
kevyenliikenteen sillan taiteilimme veneemme kahden suuren pylvään väliin ja jäimme
siihen yöks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti