perjantai 18. heinäkuuta 2014

Sunnuntai- maanantai 13.-14.7.14 Ollaan oikeassa satamassa…

Aamusta satoi pikkuisen vettä, vaan saatoin kuitenkin kuvata Eibelstadtin venesatamassa oudon otuksen; mikä lie lintu…
Lähdimme matkaan sateen uhkasta huolimatta vasta ennen puoltapäivää. Vajaan tunnin ajon jälkeen olimme Gossmansdorfin sululla (km 269). Vajaan kolmen ja puolen metrin nousu sujui mukavasti yksin. Vettä satoi melkein koko ajan, ja olimmekin laittaneet kuttaperkkavaatteet jo heti lähdön jälkeen päällemme. Seuraavalla sululla, Markbreit (km 276), saimme seuraksemme teräsveneen, jossa oli masto kannella ja 4 henkeä kyydissä.
Pian sulun jälkeen näimme kaupungin kohdalla laiturin ja melkein rannassa huoltoaseman. Sade oli hellittänyt hetkeksi, joten otimme Markbreitin kaupungin laituriin kiinni ja Kapu lähti täyttämään kahta dieselkanisteria. Viehättävän näköinen kaupunki tämäkin, vaan emme jääneet sinne sen pitemmäksi aikaa.


Jatkoimme matkaa viiniviljelysten reunustamaa jokea Kitzingen sululle (km 284). Vettä satoi ja yritimme rantautua Kitzingen kaupunkiin ja venesatamaan, mutta kummassakaan paikassa ei taas vesi riittänyt meille.


Matka jatkui muutamia kilometrejä, kunnes pääsimme Mainstockheimin venekerhon satamaan. Satamakapteeni auttoi meitä kiinnittymään, vaan kun kanssamme suluttautunut teräsvene saapui muutaman minuutin kuluttua paikalle, jouduimme vaihtamaan paikkaa. Teräsvene jäi 4 viikoksi laituriin, kun väki meni kotiinsa. Veneen ”omistajapoika” kertoi vievänsä veneensä Bambergiin talvehtimaan ja jatkavansa ensi kesänä Mustalle Merelle.
Ansbachin venekerhon klubitalo on entistetyssä ”lossituvassa” ja suihku- yms. tilat olivat ensiluokkaiset. Ohiajavat laivat eivät aiheuttaneet häiritsevää aallokkoa, joten yö sujui rauhallisesti.


SeijMer Mainstockheimissa venekerhon rannassa
Maanantaina satoi taas aamusta puolille päivin. Kun uskoimme, ettei enää sataisi, lähdimme etsimään ruokakauppaa. Löysimme konditorian, joka oli sulkeutunut tuntia aiemmin ja avautuisi seuraavana aamuna 6.30. Päiväpalaa menimme hakemaan löytämästämme Biergartenista, kun tuli nälkä. Tarjolla oli Brötchen mit Bratwurst, jota Kapu ei halunnut. Kun kysyin mahdollisuutta saada sämpylä juustolla ja kinkulla, kävi myyjäpoika kysymässä luvan pomoltaan ja saikin sen. Siis Kapu söi juustosämpylän, minä sen kuivan valkean leivän makkaran kera. No, hyvä viini täydensi aterian…
Ravintolasta saimme tietää, että tässä kaupungissa ei ole supermarkettia, vaan lähin löytyy bussimatkan päästä Kitzingen kaupungista. Kun pysäkillä seisoi bussi menossa oikeaan suuntaan, kiirehdimme siihen ja matkustimme 4 kilometrin päähän Kitzingen raatihuoneelle. Kävimme parissa kirkossa ja käveltyämme tarpeeksi kysyimme eräältä rouvalta, mistä löytäisimme Norma-kaupan. Turkkia puhunut rouva ei ollut asiasta ihan varma, mutta hänen pikkupoikansa johdatti meidät nopeasti oikeaan paikkaan. Ostokset tehtyämme olikin aika palata Raatihuoneelle ja ajaa bussilla takaisin Mainstockheimiin. Illalla kävimme suihkussa yhdellä 50-senttisellä molemmat ja nautimme leppeästä illasta omalla terassillamme. Hyvä satama ja palvelu oli tässä marinassa.

Venekerhon klubirakennus Mainstockheimissa

Ei kommentteja: