sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

KOHTA ON UUSI KESÄ

ja edessä veneen haku Itävallasta kohti kotia.

Kirjoittamani yhteenveto kesän 14 matkasta löytynee sivulta http://seijmer14.blogspot.fi/p/matkan-yhteenveto.html

Yhteenveto löytyy nyt myös sivut-panelista sivun yläreunasa nimellä MATKAN YHTEENVETOA.

Myös matkan yöpymispaikkakartta on päivitetty.

tiistai 16. syyskuuta 2014

23.-24.8.14 Kesän 14 viimeinen viikonloppu veneillessä...

KUVAT päivitetty 17.-19.10.14

Aamulla pääsimme liikkeelle Linzin Winterhafenista ennen yhdeksää. Joella oli vielä aamusumua, vaan palolaitoksen pojat olivat jo opettelemassa sauvomista…



Saavuimme Ottensheimin sululle (km 2147, 12 m)  yhdentoista maissa, vaan siellä saimme tiedon, että joudumme odottelemaan Revolution-alusta tunnin verran. Onneksi kuitenkin jo reilun puolen tunnin kuluttua pääsimme sulkuun laivan perässä. Tällä sululla mukaan tuli kaksi huvivenettäkin. Me pääsimme laivan viereen, sulun etu/yläpäähän, jolloin ”bergwärts” täyttö ei häirinnyt meitä.

Revolution-alus Ottensheimin sulussa



Jo ennen neljää olimme Landshaagenissa Kachletin venesatamassa ja lähdimme etsimään navigaattorin ohjeiden mukaan ruokakauppaa. Valitettavasti sitä ei löytynyt tältä Tonavan itärannalta, vaan jouduimme kulkemaan sillan yli Aschachin puolelle. Siellä näytti olevan jonkinlaiset viinijuhlat, jotka sivuutimme kuivin suin ja kävimme Sparin kaupassa ruokaostoksilla.

SeijMer Landshaagenin marinassa
Aschach kuvattuna Tonavan sillalta Landshaagin puolelta
Kapu lainasi marinan vetokärryjä ja kävi tankkaamassa 50 litraa dieseliä läheisellä huoltoasemalla.

Päivällä oli satanut ja sade jatkui taas illalla. Laituri oli kuitenkin melko rauhallinen nukkumapaikka. Olimme jututtaneet saksalaista pariskuntaa, joka vietti viimeisiä lomapäiviään joella. Herra oli lukenut Jäniksen vuosi -kirjan, ja kehui sitä valtavan hauskaksi

24.8.14 Sunnuntai
Aamusta kävimme yhdessä kävelyllä. Tarkoitus oli täyttää vielä yksi 10 litran pänikkä dieselillä, vaan huoltsikka ei ollutkaan auki. Palasimme veneelle ja valmistauduimme lähtöön. Irrottauduimme Kachletin venesataman laiturista ennen kahtatoista ja ajoimme läheiselle Aschachin sululle (km 2163, 15,9 m). Jouduimme kuitenkin kiinnittymään odotuslaituriin, koska Dunav4-alus tuli vasta yhden aikaan.


Dunava4:n kanssa kesän 14 v iimeiseen sulutukssen
Sen mukana sitten pääsimme tämän kesän viimeiseen sulutukseen. Meillä oli taas käytössä uiva pollari, eikä tämän sulun täytössä ollut virtausta ollenkaan, joten liki 16 metrin nousu sujui ongelmitta, ja pääsimme jatkamaan matkaa pian puoli kahden jälkeen.
Matkalla näimme  Neuhaus-linnan ja viikinkilaivan!, joka kirjan mukaan liikennöi Gasthof Exlaun lähellä olevasta Viikinkikylästä.

Neuhaus-linna

Viikinkilaiva turisteineen Tonavalla, Untermühlissä

Tonava oli täällä paikoin yllättävän syvä; kaiku näytti hetken jopa 25 metrin lukemaa. Toistakymmentä kilometriä ennen määränpäätä oli jokeen ilmestynyt uusia merimerkkejä. Kun normaalit reunamerkit ovat täällä Itävallan puolella torpedomaisia, ovat nämä uudet merkit tappeja, joissa on mereltä tutut lateraalimerkkien värit ja kuviot.



Saavuimme tämän kesän päätepisteeseen, Schlögenin venesatamaan, neljän aikaan. Olimme viimeisenä purjehduspäivänämme olleet matkalla 4,5 tuntia, josta sulutukseen meni 1,5 tuntia ja edenneet 28 km. Näin oli tämä kesän 2014 purjehdusmatka Euroopan kanavilla ja joilla ohi. Vielä emme kuitenkaan voineet lähteä takaisin Suomeen, vaan ensin vene pitää laittaa talvehtimiskuntoon, sillä SeijMer jää ensi kevääseen tänne Schlögeniin.

Freizeitanlage-Schlögenissä on mm. hotelli, marina, camping -alue. Ja talvisäolytyspaikka SeijMerille

20.-22.8.14 Loppuuviikolla taas Linziin

KUVAT päivitetty 17.10.14

20.8.14 Keskiviikko
Kapu lähti ennen kahdeksaa maksamaan Marbachin marinan satamamaksun Gasthof Engeliin. Minä laitoin sillä aikaa veneen lähtökuntoon. Lähdimme puoli yhdeksän aikaan vauhdilla, jotta pääsimme kääntymään vastavirtaan. Ilma oli vielä sumuinen, vaan ei kuitenkaan satanut. Ihmettelimme Tonavan rantaa sauvovia miehiä; Kapu totesi vastavirtaan sauvomisen näyttävän aika tehokkaalta etenemismuodolta.

Sauvominen kuljettaaa venettä vastavirtaan...


Persenbeugin sululle (km 2060, 12 m) saavuimme  ennen kymmentä 10 km motoroinnin jälkeen ja pääsimme välittömästi yksin sulkuun. Tässä sulussa ei ole uivia pollareita ja virta käy talwärts eli alajuoksulle päin  Jouduimme kuitenkin kiinnittymään sulkukammion puoleen väliin, koska seinämästä suihkusi vettä, joka esti meitä jäämästä sulun alkuun.

Kuvan keskellä näkyy sulun seinämässä vuoto, joka esti meitä kiinnittymästä sulun alkuun...
Kun pääsimme ajamaan sulusta ulos, tuli viereiseen kammioon alassulutettavaksi suuri hotellilaiva, Swiss Jewel, jossa asiakkaat kaikessa rauhassa istuivat ravintolapöydissään syömässä, vailla huolia sulutuksen onnistumisesta…


Joella meitä vastaan tuli amerikkalainen katamaraani, Ostinato III, masto kannellaan; se oli ilmeisesti matkalla Mustalle Merelle.


Ennen Greinin marinaa ohitimme Wörthin saaren Strudenkanaalin puolelta, kun alavirtaan mennessämme jouduimme ohittamaan sen Hössgangin puolelta.
Parin tunnin kuluttua tulimme liki Wallseen sulkua. Virta oli melkoinen, kuten aina sulkujen alajuoksulla ja kunnioittaen katselimme virranjuoksua joen reunamalla Hüttinger Altarmin suulla. (video)
Sitten rantauduimmekin jo Wallseen marinaan, jossa ei ollut ketään paikalla. Porttikoodi oli kirjattu infotauluun ja siistien sos.tilojen ovat olivat auki. Satama on Alta Donaun varrella, Habsburgien Schloss Wallseen alapuolella.
Itse kaupunkiin, Wallsee-Sindelburg, oli aika kiipeäminen, vaan siellä sain käytyä ruokakaupassa, ja kirkossa; kuvasin myös Raatihuoneen ja Habsburgien linnan, jonka alueelle ei pääse vierailulle. 

Habsburgin linna Wallseessä
21.8.14 Torstai
Lähdimme ajoissa, heti kahdeksan jälkeen, vierellä olevaan Wallseen sulkuun (km 2095, 13,2 m) ja selvitimme sen yksin aika joutuisasti. 25 km päässä oli seuraava sulku, Abwinden-Asten (km 2119, 10,7 m) Matka seuraavaan paikkaan, Linziin, oli tietenkin vain motorointia, vastavirran ollessa melko pientä. Maisemat olivat nyt muuttuneet tasaisemmiksi, vuoria ei juuri näkynyt, paitsi vasta aivan Linzissä.
video

Saavuimme Winterhafen lahteen pian kahden jälkeen, emmekä päässeet viimekertaiselle paikallemme. Jouduimme kiinnittymään lahden toiselle puolelle kaupungin laituriin. Siellä minun piti soittaa infotaulussa kerrottuun numeroon, jotta sain koodin, jolla sain auki lokeron, josta saimme portin avaimen. Tarjolla oli sähköä 50 senttiä/kWh, vettä 10 €/m³ eikä mitään muuta 13 Euron satamamaksuun. Iltasella käväisin läheisessä hotellissa, jonka avointa ja ilmaista WLAN-yhteyttä käytin pillerilläni hetken ajan tarkistaakseni naamakirjan viestit…

22.8 14 Perjantai edelleen Linzissä

Nukuimme pitkään ja sitten lähdimme pyöräilemään eli etsimään postia ja Bauhausia. Meillä oli 10 kilon paketti lähetettäväksi Suomeen ja piti saada pressu veneen talvipeitoksi. Navigaattorin ohjeilla fillaroimme parit kilometrit ja saavuimme Restpost -nimiseen paikkaan. Siinä ei kuitenkaan ollut enää postia, joka oli kuulemma lopettanut 3 kk sitten. Navigaattoriani  en ole päivittänyt 6 kuukauteen…
Saimme lähimmän postitoimipaikan osoitteen ja pyöräilimme aivan keskustaan, jossa sitten saimme paketin lähtemään kohti kotia. Ja koska nyt olimme keskustassa, kuvasin muutaman uuden sekä jo viimeksi kuvatun kirkon.
Linzissä oli kaupunkijuhlat ja Lutherin aukiolla oli tarjolla hyvää tirolilaismusiikkia ja hyvää lihaa sämpylän välissä…
Ihanaa lihaa ja valkoista läskiä, namnam...

Kävimme ruokakauppaostoksilla Lidlissä ja sitten hakeuduimme takaisin teollisuusalueelle, josta löysimme helposti Bauhausin. Saimme ostettua 4x8 metrisen valkoisen pressun, jolla aiomme peittää SeijMerin talveksi. Ostimme myös Leberkäseä, joka oli kuumaa ja hyvää. Siitä riitti lihaa kahdeksi päiväksi.

Leberkäse on hyvää, kuten muukin ruokamme...
Veneelle palattuamme menin marinaan, jossa viimeksi olimme olleet. Kysyin Hafenmeisterilta, voisiko ”paikallamme” ollut moottorivene siirtyä johonkin toiseen paikkaan, jotta me pääsisimme ”omalle paikallemme”. Ja onnistuihan se, joten Kapu siirsi SeijMerin kaupungin laiturista lahden toiselta puolelta marinan viimeiseen pilttuuseen, perä laituriin. Näin mastonylitys ei haitannut kenenkään liikkumista laiturilla ja me saimme käyttöömme sosiaalitilat, vessan ja suihkun, joita toisella puolen lahtea ei ollut tarjolla.

Saimme siirrettyä SeijMerin kaupungin laiturista mukavampaan paikkaan...
Illalla oli melko mukavan lämmin istua omalla terassilla…

maanantai 8. syyskuuta 2014

19.8.14 tiistai, taas uuteen satamaan...

KORJATTU 16.9. otsikon päivämäärän kuukausi oikeaksi...

Aamusta heti 8 jälkeen lähdimme Spitzin marinasta jatkamaan vastavirtamatkailua. Ilma oli vielä tihkusateinen ja sumuinen.


Kova virta oli alkanut heti Kremsin jälkeen km 2003 ja jatkui kilometrille 2035, eli Melkin sululle asti.  Vauhti ei päätä huimannut, sillä esim.6 kilometrin matka marinasta Aggsteinin linnanraunioille kesti liki 2 tuntia. Ennen puoltapäivää ja Melkin sulkua (km 2038, 11,1 m) meidät ohitti laiva, joka kuljetti vierellään suurta, upouuden laivan runkoa; ilmeisesti varustettavaksi Hollantiin.


Se oli menossa sulkuun ja epäilimme, että emme ennätä sen kanssa samaan sulutukseen. Toisin kuitenkin kävi: ennen klo 13 olimme Mackó-laivan ja kumppaninsa perässä Melkin sulkukammiossa. Sulutus ei nyt sujunut aivan helposti, sillä kammio täyttyi alavirran puolelta ja me olimme siellä lähellä peräpäätä ja kuohuja. Selvitimme sulutuksen kuitenkin parissakymmenessä minuutissa ja pääsimme jatkamaan matkaa hyvissä ajoin ennen puolta kahta.

Saavuimme uuteen pieneen satamaan,Marbachiin, ennen neljää ja lähdimme kävellen etsimään ruokakauppaa. Opastaulusta katsoimme, että se löytyisi radan takaa, vaan tieto oli kuitenkin vanhaa ja vilkaisimme radan takana olevaa hautausmaata. Supermarket löytyi sitten kuitenkin pian ja ostokset tehtyämme oli aikaa käväistä taas kirkossa.

Marbachin hautausmaata

Marbachin kirkosta
Marinassa ei ollut Hafenmeisteriä, vaan paikallinen veneilijä oli kertonut meille, että satamamaksu oli käytävä maksamassa Gasthof Engelissä, joka kuitenkin oli suljettu tänään. Paluumatkalla kaupasta meidät pysäytti reipas fillaroitsija, joka kertoi olevansa satamakapteeni, ja että Gasthof aukeaisi huomenaamulla klo 7.30, jolloin voisimme käydä maksamassa satamamaksun. Totesimme sen sopivan meille hyvin ja jatkoimme veneelle. Kävin ihmettelemässä, missä veneilijöiden käytössä olevat sosiaalitilat ovat, kun Hafenmeister kertoi niiden olevan camping-alueella. No, löysin leirintäalueen huoltorakennuksen ja sen siistit sos.tilat, vaan ne kaikki olivat niin kaukana veneestämme, että jäivät käyttämättä, vaikka hintaan kuuluivatkin…

SeijMer Marbachin satamassa

18.8.14 Maanantai, Uudestaan Spitziin

Jätimme Kremsin marinan aamulla jo ennen yhdeksää ja jatkoimme vastavirtaan. Nyt virtaus oli jo oikein kovaa, monin paikoin emme kulkeneet kuin 1,4 solmua eteenpäin. Pahimmillaan vauhtia oli vain 0,7 solmua km 2016 paikkeilla.Vaan kuitenkin koko ajan eteenpäin…


Tonavalla on joitain losseja = fähre. Kuvasin yhden Weisskirchenin kohdalla, kun jouduimme sen kanssa tosi lähekkäin. Useimmat lossit ovat kiinni vaijerissa, joka on pingotettu rannalta toiselle. Vaijeri estää lossin kulkeutumasta virran mukana ja sallii sen ajamisen juuri vain laituriin.


Saavuimme Spitzin satamaan  (km 2018) hyvissä ajoin iltapäivällä. Matkaa ei kannattanut jatkaa, sillä seuraava meille sopiva marina olisi vasta 30 kilometrin päässä ja sinne ei kovassa vastavirrassa ennätettäisi normaalin päivän aikana. Kapu kävi tankkaamassa dieselkanisterit enkä minä poistunut klubin alueelta. Täällähän oli viimeksi käydessämme, pari viikkoa sitten, WLAN-netti veneilijöiden käytössä, mutta nyt paikalla ollut satamakapteeni ei tiennyt se salasanaa. Lienevät muuttaneet sen aiemmasta, koska en vanhoilla tunnuksilla päässyt enää nettiin…

Krems-Steinin kaksoiskaupunkia

17.8.14 Sunnuntai, Vastavirtamatkailu jatkuu.

Jätimme Tullnin sataman aamulla aikaisin, ja reilun kuuden tunnin vastavirtamotoroinnin jälkeen kiinnityimme ihan uuteen satamaan, Kremsiin.  Matkalla oli yksi sulku, (Altenwörth, km 1980, 16 m), jossa jouduimme odottelemaan puolisen tuntia Deo Juante –laivaa ja pääsimme sen ohi sulun etupäähän, jolloin täyttövirta ei häirinnyt nousuamme.



Saavuimme Kremsin marinaan hyvissä ajoin iltapäivällä, pistimme fillarit kuntoon ja lähdimme tutustumaan Kremsin ja Steinin ”kaksoiskaupunkiin”.


Kirkosta aloitettiin ja kirkoilla jatkettiin.

 



Välillä piti jättää polkupyörät mäen alle odottamaan ja kiivetä ylös katsastamaan ent. Frauenbergin kirkko ja näköalat ympäristöön. 





Steinissa kävimme syömässä, tällä kertaa ei pitsaa, ja liityimme lukuisiin Tonavan pyöräilijöihin, kun palasimme veneelle rantatietä pitkin. Molemmilla Tonavan rannoilla on pyörätie sähkölatausasemineen Passausta Bratislavaan.

tiistai 26. elokuuta 2014

16.8.14 Lauantai, Käännös ympäri

Jätimme aamulla Marina Wienin maksettuamme viidestä yöstä 175 Euroa. Paikka oli ihan OK, sosialistiset tilat siistit, vaikkakin kilometrin päässä meidän venepaikastamme. Ja eihän 35 Euroa ole paljon kahden hengen makuusijasta melkein keskellä suurkaupunkia.


Aloitimme siis matkustuksen takaisin, vastavirtaan Tonavaa. Olin pitkään jännittänyt, kuinka matka sujuisi. Ja hyvinhän se sujui. Vauhtimme pysyi ihan kohtuullisena ja pääsimme ensimmäisenä matkapäivänämme Wienistä Tullniin, yht. 36 km matkan. Mennessä olimme tehneet saman matkan vajaassa kolmessa tunnissa, nyt siihen käytimme aikaa 7 tuntia.  Ei hassummin. Matkalla oli Greifensteinin sulku (km 1949, 14 m) jonka sulutimme yksin; nyt siis ylöspäin, kun matkasimme vastavirtaan.

KUVIA MYÖHEMMIN!