Tänään torstain jouduimme jättämään kahden yön hotellin. Kun aamulla tilasin taksia, sanoi respan rouva Geertmanin telakan olevan aivan lähellä. Totesin tietäväni asian vaan meillä on paljon matkatavaraa. Rouva jutteli hetken johtajan kanssa ja hetken päästä tämä ajoi autonsa oven eteen. Niin sitten sain kyydin tavaroineni telakkahallin eteen, kun taas Kapu ajoi fillarit perille yksin. Nyt ollaan sitten yritetty asentaa uutta lämmityslaitetta paikoilleen, vaan eipä tuo ihan mutkatonta ole. Kapun täytyy vissiin ottaa nuorepi vaimo, jos ei tuo lämppärin asenus onnistu. Niin nimittäin oli kölniläinen tuttavamme tehnyt, kun ei saanut oman veneensä lämmitystä toimimaan...
Nyt on tehty töitä normaalin työpäivän verran ja yritettiin päästä pesulle. Telakoitsija oli luvannut veneessä yöpymisen lisäksi meille WCn ja suihkun käytön. Vaan eipä hänen antamansa avain toiminutkaan. No, hän etsi ja löysi lopulta oikean avaimen, toimitti sen meille ja saimme ihan siistit pesutilat käyttöömme.
7 jälkeen lähdimme ruokakauppaan ja syömään. Aamiaistarvikkeet ja vedet saimme edullisesti, vaan paikallisen kiinalaisen ravintolan ruoka-annoket olivat niin hintavia, että tyydyimme täyttämän vatsamme kana- ja tomaattisoppakulhollisilla. Ensimmäinen yö kesäkodissamme sujui rauhallisesti sen jälkeen, kun naapurihallin pojat lopettivat työn, eikä kompressori enää huutanut seinän hallin takana. Ainut harmi täällä on kun ne sosialistiset tilat on hankalan matkan päässä: Ensin tikkaita alas veneestä, sitten 100 metriä kävelyä, viimeksi kiivettävä jyrkkiä rautaportaita toiseen kerokseen...
Tämä perjantai on mennyt lämppärin laitossa edelleen. Vasta nyt kuuden aikaan pääsin lähtemään kauppaan, vaikka syötiinhän me alkuiltapäivästä rusinaleipää ja hunajavettä. Toivottavasti kaupasta löytyy jotain valmisaterioita, kun nuo kokkausmahdollisuudet ovat vielä vähän hakusessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti