Maanantai, 26.5.14

Ylösnousu oli jo ennen herätyssoittoa, kun telakalla ja viereisessä pajassa aloittivat työnsä. Illalla sain pyykit pois kuivauskoneesta suht myöhään, joten aamusella olisi vielä kyllä nukuttanut. Aamupalan jälkeen ennätimme peittää mastonreiän, jotta vesi ei menisi sisälle siitä.

Tuossa reiässä  on normaalisti masto pystyssä...

Kello 10 tasan tuli traktori siirtämään veneemme ulos pesupaikalle.

Telakan työntekijä oli rannassa putsaamassa tukkeutunutta viemärikaivoa, joten emme saaneet painepesuria käyttöömme. Vähän hirvitti, kun vettä valui letkusta koko ajan, kun pesimme kantta ja kylkiä. Vaan letkussa ei pesupäässä ollut sulkuhanaa, joten vesi juoksi hukkaan suuren osan pesuaikaa…

Iltapäivällä kolmen jälkeen Geertman ilmoitti, että vesillelasku olisi heti neljän jälkeen. Ja saman tien alkoi sataa. Telakan väki toi SeijMerin maston, huuhtelimme siitä enimmät pölyt pois ja sitten mobiilinosturi siirsi maston veneen kannelle. Traktori peruutti  lukkinorturin alle ja pian vene siirtyi tyylikkäästi veteen. Kun  nostoliinat oli saatu pois alta ja vene kellui vakaasti, alkoi sataa kunnolla.

Soitin marinaan, josta olimme eilen käyneet varaamassa paikan, ja ilmoitin, että tulemme vasta klo 18 jälkeen.. Laitoimme ruokaa ja odotimme sateen laantuvan. Kun se ei kuitenkaan tauonnut, oli pakko laittaa sadevaatteet päälle ja lähteää ajelemaan kohti Zwartewaterin marinaa, jonne oli melkein mailin matka. Olipa mukavaa päästä ajamaan nostosillan alta ilman, että silta piti takiamme aukaista. Siinä on alikulkukorkeus 5.2 metriä ja meidän maston huippu oli nyt vain noin 3,5 metriä korkealla.

Olimme kyselleet mahdollisuutta kuljetuttaa masto maitse täältä Stettiniin, jotta matkantekomme helpottuisi. Kuulimme kuitenkin, että homma tulisi maksamaan 1500 Euroa +alv. Ja se on niin huima hinta, että eiköhän tuo kulje mukana tämän ja ensi kesän tuossa kannella.

Saavuimme marinaan puoli 7 aikaan, eikä silloin enää Havenmeester ollut paikalla. Kapu peruutti 15 metriseksi venyneen SeijMerin sujuvasti etukäteen sovittuun paikkaan kylkikiinnitykseen laiturin päähän ja saman tien sade taukosi. Saimme veneen kiinnitettyä, maksullisen sähkön yhdistetyksi, sadevaatteet kuivumaan ja vetäydyimme ansaittuun rauhaan veneemme kabiiniin. Kevään ensimmäisen rantautumisen kunniaksi kilistimme viskiryypyllä ja sitten se sade taas alkoikin. Ja sitä tuntuu jatkuvan edelleenkin. Onneksi meillä on nyt kaikki mukavuudet itsellämme: vessa, vesiposti, heiniä paali… Ei siis tartte mennä enää tuonne sateeseen…

Nosturi siirsi maston kannelle ennen vesillelaskua

Ja vihdoin SeijMer pääsee oikeaan elementtinsä...